Prosessioikeus

kirjoittanut asianajaja, dosentti Markku Fredman. Oikeusministeriössä on jo jonkinaikaa ollut vireillä hallitusohjelmaan liittyvä hanke oikeudenkäyntikuluja koskevan sääntelyn tarkistamiseksi. Lainsäädäntöneuvos Jukka Siro on laatinut toukokuusssa 2021 julkaistun arviomuistion, jossa esitettiin lukuisa määrä erilaisia keinoja oikeudenkäyntikulujen kasvun rajoittamiseksi. Lausuntokierroksella arvioitavaksi esitettiin seuravat 21 keinoa: Keino 1: Oikeudenkäyntiasiamiesten ja -avustajien kelpoisuusvaatimusten alentaminen …………………………….. 77Keino 2: Juristien koulutusmäärien lisääminen

Kirjoittanut käräjätuomari, osastonjohtaja Petteri Plosila Korkein oikeus antoi 15.10.2021 vangitsemista koskevan ennakkopäätöksen KKO:2021:75. Tapauksessa oli kyse siitä, että syyttäjä oli vangitsemisasiaa käräjäoikeudessa uudelleen käsiteltäessä vaatinut, että A määrätään pidettäväksi edelleen vangittuna seitsemästä rikoksesta epäiltynä. Syyttäjä oli perustellut vaatimustaan jatkamis-, karttamis- ja sotkemisvaaralla. Käräjäoikeus katsoi, että mikään näistä vangittuna pitämisen erityisistä edellytyksistä ei täyttynyt viiden epäillyn

asessori, OTT Jurkka Jämsän esitys Prosessioikeusyhdistyksen webinaarissa 3.11.2021

kirjoittanut ylituomari, dosentti Petri Saukko 4 Hallintotuomioistuimen oma-aloitteisesta selvitysvelvollisuudesta Hallintoprosessissa oikeudenkäynnin osapuolilla on myötävaikutusvelvollisuus ja hallintotuomioistuimella oma-aloitteinen selvitysvelvollisuus eli niin kutsuttu virallisperiaate vallitsee. Asianosainen ja viranomainen eivät voi yleisen puolen rikos- ja riitaprosessien tapaan, hieman yksinkertaistaen todettuna, tyytyä vain vaikenemaan tai vastustamaan. Tältäkin osin on kuitenkin huomioitava se, että kun hallintotuomioistuimet kontrolloivat käytännössä koko viranomaistoimintaa,

kirjoittanut ylituomari, dosentti Petri Saukko Käsittelen näissä blogi -kirjoituksissa hallintoprosessin ominaispiirteitä kahdessa osassa. Osassa I käsittelen hallintoprosessin kehitystä, ominaispiirteitä, hallinnon lainalaisuutta, asianosaisasetelmia ja oikeusvoimaa. Toisessa osassa II keskityn hallintotuomioistuimen oma-aloitteseiseen selvitysvelvollisuutteen, suulliseen käsittelyyn ja teen lyhyen yhteenvedon molemmista osista. Isoja asioita, joten käsittely on luonnollisesti varsin yleisellä tasolla. Kirjoituksessa tehdään hieman vertailua myös yleisen lainkäytön

kirjoittanut OTT, asessori (VaaHO) Jurkka Jämsä Korkein oikeus (KKO) on eilen antanut todisteiden hyödyntämistä koskevan ennakkopäätöksen KKO 2021:73 asiassa, jossa aikaisemmin antamansa ratkaisun myös Helsingin hovioikeus oli julkaissut (HelHO 2020:8). Kiinnitän tässä lyhyessä kirjoituksessa huomiota eräisiin ennakkopäätöksen herättämiin ensivaikutelmiin. Viittaan kirjoituksessa paikoin väitöskirjaani Oikeudelliset todistelunrajoitteet rikosasiassa, Suomalainen lakimiesyhdistys, Helsinki 2020 (Jämsä 2020). Kommentoitavaan ennakkopäätökseen viitataan

Hallituksen esitys merkitsee erittäin suurta muutosta muutoksenhakumenettelyyn. Suullisen todistelun vastaanottaminen kuva- ja äänitallenteelta vahvistaa hovioikeuden roolia käräjäoikeuden ratkaisun oikeellisuutta kontrolloivana tuomioistuimena ja oikeudenkäynnin painopiste siirretään käräjäoikeuteen. Hovioikeustasolla on pääsääntöisesti kannatettu muutoksenhakumenettelyn muuttamista nyt esitetyllä tavalla. Säännökset olisi laadittava sellaisiksi, että ne mahdollistavat tarkoituksenmukaisen ja joustavan oikeudenkäyntimenettelyn muutoksenhakuasteessa. Hovioikeudella pitäisi olla yhtä hyvät edellytykset arvioida suullista