Kirjoittanut selvityshankkeen vastaava tutkija, OTM, väitöskirjatutkija Laura Sarasoja.

Yksityisten avustajien palkkiot ovat puhututtaneet korkeimman oikeuden viime vuoden marraskuisesta ennakkoratkaisusta (KKO 2024:71) lähtien. Antti Jokela (30.12.2025) ja Markku Fredman (10.1.2025 ja 3.4.2025) ovat käsitelleet kyseistä ja sen jälkeen annettuja korkeimpien oikeusasteiden ratkaisuja sekä palkkioasetuksen 6 §:n muutokseen (17/2025) annettuja lausuntoja aiemmin tässä blogissa. Myös Yle uutisoi kesällä 2025 avustajien palkkioista ja siitä, miksi osa asianajajista on haluttomia hoitamaan oikeusapuasioita (Yle 6.7.2025).

Viime viikolla julkaistu oikeusministeriön tilaama Selvitys yksityisten oikeudenkäyntiavustajien palkkioista tarjoaa uutta tietoa avustajien palkkiosta käytävän keskustelun pohjaksi. Lisäksi selvitys tarjoaa pidemmän aikavälin kokonaiskuvan yksityisten avustajien hoitamista asioista, palkkioiden kehityksestä sekä avustajien saatavuudesta ja roolista osana oikeusapujärjestelmää. Tulokset perustuvat tilastollisiin tarkasteluihin, asiantuntijoiden haastatteluihin sekä poliisien ja lainkäyttöhenkilökunnan kyselyihin.

Tiivistän tässä kirjoituksessa tutkimuksen keskeisimmät tulokset ja toimenpide-ehdotukset. Toivon selvityksen toimivan palkkioiden lisäksi pohjana laajemmille keskusteluille oikeusapujärjestelmän nykytilasta sekä erinäisistä kehityskohdista.

Yksityisellä avustajalla tarkoitan tässä tekstissä asianajajaa tai luvan saanutta oikeudenkäyntiavustajaa, jonka palkkio ja kulukorvaukset (tästä eteenpäin palkkio) maksetaan valtion varoista oikeusapulain (257/2002) mukaan.

Yksityisille avustajille maksetut palkkiokustannukset olivat kasvaneet rikosasioissa

Valtion varoista yksityisille avustajille maksetut palkkiot kasvoivat vuosien 2014–2024 aikana noin 55 prosenttia, 42,4 miljoonasta eurosta 65,6 miljoonaan euroon (ilman arvonlisäveroa). Palkkiot muodostavat merkittävän osan oikeusapujärjestelmän kustannuksista ja olivat yli kaksinkertaiset verrattuna oikeusaputoimistojen vuotuisiin toimintamenomäärärahoihin.

Kasvun keskeiset taustatekijät liittyivät yksityisten avustajien hoitamien rikosasioiden määrän lisääntymiseen sekä yksittäisten asioiden palkkiotason nousuun. Vuonna 2024 rikosasioista maksettiin palkkioina noin 52,4 miljoonaa euroa.

Yksityisten avustajien hoitamien rikosasioiden määrä kasvoi kymmenessä vuodessa 49 prosenttia, ja vuonna 2024 yksityiset avustajat hoitivat noin 29 000 rikosasiaa. Erityisen voimakkaasti lisääntyivät seksuaalirikosasiat, joiden määrä lähes 3,5-kertaistui. Myös muiden rikoslajien asiamäärät kasvoivat. Asiamäärien kasvu painottui voimakkaasti puolustajien ja asianomistajan oikeudenkäyntiavustajien määräyksiin, kun taas oikeusapuasioina hoidettujen juttujen määrä pysyi vakaana. Yksityisten avustajien rikosasioiden määrän lisääntyminen erottui julkisten oikeusavustajien hoitamien ja tuomioistuimissa ratkaistujen rikosasioiden asiamäärien laskevasta trendistä.

Samanaikaisesti yksittäisen rikosasian keskimääräinen palkkio nousi 1 400 eurosta 1 800 euroon. Asiakohtaisten palkkioiden kasvuun arvioitiin vaikuttaneen muun muassa avustajan tai puolustajan käytön yleistyminen jo esitutkintavaiheessa, tulkkaus- ja käännöstarpeiden lisääntyminen ja heijastuminen tuntimääriin sekä rikosasioiden osittainen laajentuminen tai vakavoituminen.

Havainto siitä, että yksityisille avustajille maksetut palkkiot olivat kasvaneet ei ollut kuitenkaan täysin yksiselitteinen. Kun rahan arvon muutokset huomioidaan, yksityisille avustajille maksetut palkkiot eivät ole nousseet vuoden 2019 jälkeen. Palkkioiden osuus oikeusjärjestelmän toimintamenoista myös laski hieman. Lisäksi hallintotuomioistuimissa toimimisesta maksetut palkkiot jopa hieman laskivat vuoteen 2014 verrattuna, vaikka asiamäärät olivat kasvaneet.

Tuomioistuinten palkkiovaatimusten leikkaaminen sekä oikeusavun tulorajojen mataluudesta johtuva oikeusapujärjestelmän kattavauuden heikentyminen ovat myös oletettavasti hillinneet valtion varoista maksettavien palkkiokustannusten kasvua.

Yksityisiä avustajia arvioitiin olevan pääosin hyvin saatavilla tällä hetkellä

Kysely- ja haastatteluaineistojen perusteella yksityisiä avustajia arvioitiin olevan pääosin hyvin saatavilla eri puolilla Suomea. Esimerkiksi suurin osa lainkäyttöhenkilökunnasta ja poliisikyselyyn vastanneista oli vähintään jokseenkin samaa mieltä väittämän kanssa, että yksityisiä avustajia on hyvin saatavilla tai avustajan hankkiminen onnistuu myös illalla ja viikonloppuna. Osa haastateltavista ei nähnyt jatkossakkaan ongelmia yksityisten avustajien saatavuudessa.

Toisaalta ongelmina nähtiin kuitenkin avustajakunnan eläköityminen ja uusien avustajien vähyys erityisesti pienillä paikkakunnilla, joiden katsottiin heikentävän oikeudellisen asiantuntijuuden saatavuutta ja kaventavan asiakkaiden valinnanmahdollisuuksia. Osa näki tämän realisoituneena ilmiönä, osa tulevaisuuden ongelmana. Ilmiön katsottiin kuitenkin liittyvän pääosin yleisemmin oikeudellisen asiantuntijuuden saatavuuteen, eikä vain oikeusapulain mukaisiin toimeksiantoihin. Alueellisesti saatavuus arvioitiin hieman muuta maata heikommaksi Itä-Suomessa.

Haastatellut avustajat pitivät nykyistä palkkiotaksaa matalana, ja yhdessä tuomioistuinten tekemien palkkiovaatimusten leikkausten kanssa katsoivat palkkiotason vähentävän heidän halukkuuttaan ottaa vastaan oikeusapulain mukaisia toimeksiantoja sekä heikentävän niihin liittyvän liiketoiminnan kannattavuutta. Vaikutukset mainittiin erityisesti hallintotuomioistuimissa hoidettuihin asioihin liittyen. Oikeusaputoimistoissa työskentelevät haastateltavat taas esittivät pääosin huolta oikeusavun tulorajojen mataluuden vaikutuksesta oikeusavun saatavuuteen.

Huoli avustajakunnan eläköitymisen vaikutuksista avustajien saatavuuteen ja palkkiotason mataluus eivät ole tuoreita, vaan vastaavat näkemykset nousivat esiin esimerkiksi jo vuosikymmen sitten toteutetussa selvityksessä (Rissanen & Lasola 2014).

Poliisin ja tuomioistuinten yhteydenotot kohdistuivat pääosin yksityisiin avustajiin näiden hankkiessa avustajia asianosaiselle

Vaikka asianosaisella on oikeus valita oma avustajansa, tulosten mukaan poliisilla ja tuomioistuimilla on keskeinen rooli avustajan hankinnassa. Kyselyihin vastanneista poliiseista 86 % ja käräjäoikeuksien lainkäyttöhenkilökunnasta 70 % kertoi hankkineensa avustajan tai puolustajan viimeisen vuoden aikana, ja yhteydenotot kohdistuivat pääosin yksityisiin avustajiin.

Tuomioistuimissa ja poliisissa yhteydenottoihin vaikuttivat ennen kaikkea avustajien saatavuus ja tavoitettavuus. Lisäksi avustajien valintaa ohjasivat avustajan asiantuntemukseen ja aiempaan yhteistyöhön liittyvät kokemukset. Tuomarit kuvasivat tyypillisimmin valikoivansa avustajan tapauskohtaisesti omaan kokemukseensa perustuen ja poliisit poliisilaitoksen tai tutkintayksikön avustajalistalta.

Oikeusaputoimistojen avustajiin turvauduttiin sen sijaan harvemmin. Tähän vaikuttivat erinäiset seikat, kuten käsitykset toimistojen ruuhkaisuudesta ja jäykkyydestä, mikä teki yksityisistä avustajista monelle ensisijaisen vaihtoehdon.

Keskeiset toimenpide-ehdotukset

Selvityksen tausta liittyi oikeusministeriön tietotarpeisiin arvioida oikeusapujärjestelmän ja avustajien saatavuutta asiakkaille sekä toisaalta pyrkimyksiin hillitä valtion varoista yksityisille avustajille maksettujen palkkiokustannusten kasvua.

Oikeusapujärjestelmän saatavuuden parantamiseksi selvityksessä suositellaan oikeusapulain käyttövara- ja varallisuusrajojen nostamista, jotta oikeusapua olisi saatavilla henkilön taloudellisesta asemasta riippumatta (ks. myös Tolvanen et al. 2021). Lisäksi yksityisille avustajille maksettavan palkkiotason kehitystä tuntitaksan korotuksen jälkeen on syytä seurata.

Selvityksessä esitetään, että yksityisten avustajien palkkioiden tai tuntimäärien taksoittaminen voisi mahdollisesti tuoda järjestelmään useita etuja: se voisi rajoittaa kustannusten kasvua, yhdenmukaistaa palkkioiden vahvistamiskäytäntöjä ja vähentää tuomioistuinten työmäärää palkkiovaatimusten käsittelyssä. Taksoitus voisi myös helpottaa palkkioiden ennakointia sekä valtionhallinnon budjetoinnissa että yksityisten avustajien toiminnan suunnittelussa. Toisaalta liian tiukka tai joustamaton taksoitus voisi heikentää avustajien halukkuutta hoitaa erityisesti vaativia toimeksiantoja, vaikeuttaa oikeudellisen avun yhdenvertaista saatavuutta ja vääristää palkkiorakennetta. Taksoituksen käyttäminen pelkästään palkkiotason laskemiseksi todennäköisesti heikentäisi oikeusturvan tasoa. Taksoitusta harkittaessa olisikin välttämätöntä huomioida tasapaino kustannusten, laadun ja saatavuuden välillä.

Tulosten perusteella julkisten oikeusavustajien asiamäärät olivat laskeneet, ja poliisit ja tuomioistuimet olivat pääosin yhteydessä yksityisiin avustajiin hankkiessaan avustajaa. Oikeusaputoimistojen roolin vahvistaminen voisi vähentää yksityisille avustajille maksettavia palkkioita sekä parantaa asiantuntevan oikeudellisen avun saatavuutta erityisesti alueilla, joilla yksityisiä avustajia on vähän. Samalla on kuitenkin huomioitava, että tämä saattaisi toisaalta lisätä resurssitarpeita oikeusaputoimistoissa.

Oikeusapulain mukaisten avustajien päivystysjärjestelmä, johon osallistuisivat myös julkiset oikeusavustajat, voisi myös vahvistaa oikeusaputoimistojen roolia erityisesti tuomioistuimissa hoidettavissa asioissa. Lisäksi läpinäkyvä päivystysjärjestelmä voisi sujuvoittaa ja selkeyttää poliisin ja tuomioistuinten käytäntöjä avustajan hankkimisen suhteen, vähentää rakenteellisia riskejä suosia tiettyjä toimijoita sekä yhdenmukaistaa avustajien mahdollisuuksia ottaa vastaan toimeksiantoja ilman jatkuvaa päivystystä.

Lopuksi

Toimiva oikeusapujärjestelmä on oikeusturvan kannalta välttämätön perusrakenne. Sen kustannukset, toimivuus ja oikeudellisen avun saatavuus eivät ole pelkästään hallinnollisia tai taloudellisia kysymyksiä, vaan liittyvät suoraan siihen, miten oikeus toteutuu ja kenellä siihen on tosiasiallinen pääsy.

Selvityksen tulokset nostavat esiin kysymyksiä, joihin ei ole yksinkertaisia vastauksia: millainen tasapaino yksityisten ja julkisten avustajien roolien välillä olisi tarkoituksenmukaisin? Voidaanko kustannuksia hallita vaarantamatta oikeusapujärjestelmän saavutettavuutta ja laatua – tai – voidaanko sen toimivuutta parantaa ilman menolisäyksiä? Entä miten oikeusapujärjestelmän saavutettavuutta (oikeusavun tulorajoja) ja oikeudellisen avun saatavuutta (avustajien palkkiotaso) tulisi tarkastella yhdessä ja suhteuttaa toisiinsa, jotta oikeusapujärjestelmä pystyisi turvaamaan tosiasiallisen ja yhdenvertaisen mahdollisuuden päästä oikeuksiinsa taloudellisesta asemasta riippumatta?