Blogit

Hallituksen esitys käräjäoikeuden henkilötodistelun videotallentamisesta hovioikeutta varten

kirjoittanut Markku Fredman, 23.9.2021

Pääministeri Sanna Marinin hallituksen ohjelmassa ollut esitys käräjäoikeustodistelun videoinnista annettiin eduskunnalle 23.9.2021. Tässä esityksen pääkohtien esittely ja joitain ajatuksia esityksen ensimmäisen selaamisen perusteella.

Esityksen mukaan käräjäoikeudessa vastaanotettavasta suullisesta todistelusta tehtäisiin kuva- ja äänitallenne. Jos asiassa haettaisiin muutosta, hovioikeus ja korkein oikeus ottaisivat suullisen todistelun lähtökohtaisesti vastaan tältä tallenteelta, eikä todistajia ja muita oikeudenkäynnissä kuulusteltavia henkilöitä kutsuttaisi esittämään kertomustaan uudelleen. Eräissä tilanteissa suullinen todistelu voitaisiin esittää pääkäsittelyssä siihen viittaamalla siten, että muutoksenhakutuomioistuin perehtyisi todisteluun asianosaisten ja yleisön läsnä olematta. Lisäksi tehtäisiin eräitä muita muutoksia suullisen todistelun vastaanottamistapaan.

Esityksen tavoitteena on parantaa muutoksenhaussa tapahtuvan näytön arvioinnin oikeellisuutta, tehostaa muutoksenhakumenettelyä sekä vähentää muutoksenhausta asianosaisille ja todistajille aiheutuvia kustannuksia ja muuta haittaa. Lisäksi esityksellä pyritään vahvistamaan hovioikeuden roolia käräjäoikeuden ratkaisun oikeellisuutta kontrolloivana tuomioistuimena siirtämällä oikeudenkäynnin painopistettä entistä enemmän käräjäoikeuteen. Samalla edistettäisiin tietotekniikan hyödyntämistä oikeudenkäyntimenettelyssä.

Esityksen ehkä keskeisin pykälä on oikeudenkäymiskaaren 26 lukuun esitetty 15 a §, jossa määritetään se, milloin hovioikeus ottaa vastaan henkilötodistelun videotallenteiden avulla ja milloin todistaja tai muu kuultava voidaan kuulla uudelleen hovioikeudessa. Kyseinen pykälä kuuluu seuraavasti:

15 a §

Käräjäoikeudessa vastaanotettu suullinen todistelu otetaan pääkäsittelyssä vastaan käräjäoikeudessa tehdyltä kuva- ja äänitallenteelta, jollei ole erityistä syytä kuulustella käräjäoikeudessa kuulusteltua henkilöä henkilökohtaisesti uudelleen.

Käräjäoikeudessa kuulusteltua henkilöä voidaan kuulustella pääkäsittelyssä henkilökohtaisesti myös lisäkysymysten esittämistä varten, jos se on hovioikeudessa vedottujen uusien seikkojen tai todisteiden vuoksi taikka muusta syystä tarpeen asian selvittämiseksi. Käräjäoikeudessa tehdyltä kuva- ja äänitallenteelta vastaanotettava suullinen todistelu voidaan esittää pääkäsittelyssä kokonaan tai osittain viittaamalla siihen, jos hovioikeus harkitsee tämän soveliaaksi. Hovioikeus perehtyy viittaamalla esitettyyn suulliseen todisteluun asianosaisten ja yleisön läsnä olematta.

Pykälän perustelut kuuluvat olennaisilta osin seuraavasti:

Luvun 15 §:n 1 momentin mukaan käräjäoikeudessa vastaanotettu suullinen todistelu otetaan pääkäsittelyssä vastaan vain tarpeellisilta osiltaan. Säännöstä sovellettaisiin myös vastaanotettaessa suullista todistelua kuva- ja äänitallenteelta. Kuva- ja äänitallennetta ei siten aina katsot-taisi pääkäsittelyssä kokonaisuudessaan, vaan siltä tulisi esittää ainoastaan ne kohdat, joista asiassa on hovioikeudessa kysymys.
Momentin loppuosassa säädettäisiin ensimmäisestä poikkeuksesta kuva- ja äänitallenteelta tapahtuvaan suullisen todistelun vastaanottamiseen. Sen mukaan hovioikeuden pääkäsittelyssä voitaisiin erityisestä syystä kuulustella käräjäoikeudessa kuulusteltua henkilöä henkilökohtaisesti uudelleen (uudelleenkuulustelu).
Uudelleenkuulustelussa kuulusteltava esittäisi hovioikeuden pääkäsittelyssä kertomuksensa kokonaisuudessaan uudelleen. Kuulusteltavan kertomusta ei siten tässä tilanteessa otettaisi hovioikeudessa edes osittain vastaan käräjäoikeudessa tehdyltä kuva- ja äänitallenteelta. Jos kuulusteltava kuitenkin poikkeaisi uudelleenkuulustelussa siitä, mitä hän on aikaisemmin tuomioistuimelle, syyttäjälle tai esitutkintaviranomaiselle kertonut, tai ei antaisi kertomusta, käräjäoikeudessa tehtyä kuva- ja äänitallennetta olisi mahdollista käyttää todisteena 17 luvun 47 §:n 2 momentissa säädetyllä tavalla. Menettely vastaisi sitä, miten käräjäoikeudessa tehtyä äänitallennetta voidaan nykyään käyttää.
Uudelleenkuulustelu voitaisiin toimittaa vain erityisestä syystä, joten se tulisi kysymykseen vain harvoin. Uudelleenkuulustelu edellyttäisi, ettei 2 momentin mukaista kuulustelua henkilökohtaisesti lisäkysymysten esittämistä varten voitaisi pitää riittävänä asian selvittämiseksi.
Erityinen syy kuulustella jotakuta hovioikeuden pääkäsittelyssä henkilökohtaisesti uudelleen olisi käsillä esimerkiksi silloin, jos kuva- ja äänitallennetta ei 22 luvun 6 §:n 2 momentin nojalla olisi tehty tai sen tekeminen olisi epäonnistunut. Uudelleenkuulustelu tulisi toimittaa myös silloin, jos tallenne olisi teknisesti niin heikkolaatuinen, ettei suullisen todistelun vastaanottaminen tallenteelta olisi oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin todistelulle asettamat reunaehdot huomioon ottaen mahdollista. Asiaa ei siten saisi palauttaa käräjäoikeuteen pelkästään sen vuoksi, että käräjäoikeudessa vastaanotettua suullista todistelua ei voitaisi hovioikeudessa ottaa vastaan kuva- ja äänitallenteelta.
Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin turvaaminen voisi joskus olla erityinen syy uudelleenkuulustelulle. Tältä osin tulisi ottaa huomioon erityisesti Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artikla ja sitä koskeva ratkaisukäytäntö. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on vakiintuneesti katsonut, että puolustuksen oikeudet vaativat muun muassa sitä, että rikosasian vastaajalla on asianmukainen tilaisuus riitauttaa häntä vastaan todistavan todistajan kertomus ja vastakuulustella tätä, joko todistajan esittäessä kertomustaan tai myöhemmin (ks. esim. Schatschaschwili v. Saksa 15.12.2015, suuri jaosto, kohta 105 ja siinä viitatut ratkaisut). Uudelleenkuulustelu olisi siten toimitettava silloin, kun tämän oikeuden toteutuminen sitä edellyttäisi.
Erityinen syy uudelleenkuulustelulle voisi olla käsillä, jos asia olisi muuttunut muutoksenhaussa niin paljon, että käräjäoikeudessa esitetty kuulustelukertomus olisi menettänyt relevanssinsa asian ratkaisemisen kannalta, eikä 2 momentissa tarkoitettujen lisäkysymysten esittämisen voitaisi katsoa riittävän asian selvittämiseksi. Näin voisi olla silloinkin, kun joku käräjäoikeudessa kuulustelluista henkilöistä ilmoittaisi haluavansa esittää hovioikeudessa täysin uuden version oikeudenkäynnin kohteena olevista tapahtumista. Erityinen syy ei kuitenkaan olisi yksin asianosaisen väite siitä, että kuulusteltava olisi kertonut asiasta käräjäoikeudessa totuutta vastaamattomasti tai jättänyt jotakin kertomatta. Uudelleenkuulemista ei tulisi toimittaa myöskään pelkästään siitä syystä, että asianosainen haluaisi kuulustella todistajaa uudelleen tai toisella tavalla.
Uudelleenkuulustelu voisi tulla kysymykseen myös silloin, jos käräjäoikeus olisi laajassa asiassa epäonnistunut suullisen todistelun jäsentämisessä tai indeksoinnissa siten, että suullisen todistelun vastaanottaminen kuva- ja äänitallenteelta hovioikeudessa olisi täysin epätarkoituksenmukaista. Näin voisi olla esimerkiksi silloin, jos todistajaa olisi rikosasiassa kuulusteltu lukuisista syytekohdista pitkään ja jäsentymättömästi, eikä niitä lyhyitä osia kuulustelua, joissa todistaja kertoisi ainoasta syytekohdasta, josta hovioikeudessa olisi enää kysymys, kyettäisi ilman kohtuutonta vaivaa erottamaan kuva- ja äänitallenteelta.
Uudelleenkuulustelun edellytysten arviointiin ei vaikuttaisi se, kenestä käräjäoikeudessa kuulustellusta henkilöstä olisi kysymys. Asianosaisten ja muiden käräjäoikeudessa kuulusteltujen henkilöiden kuulusteluun henkilökohtaisesti uudelleen hovioikeuden pääkäsittelyssä tulisi suhtautua samalla tavalla huolimatta siitä, että asianosaiset ovat hovioikeuden pääkäsittelyssä usein joka tapauksessa henkilökohtaisesti läsnä.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin käräjäoikeudessa kuulustellun henkilön kuulustelemisesta hovioikeuden pääkäsittelyssä henkilökohtaisesti lisäkysymysten esittämistä varten (lisäkuulustelu).
Kun käräjäoikeudessa kuulusteltua henkilöä kuulusteltaisiin hovioikeudessa henkilökohtaisesti lisäkysymysten esittämistä varten, kuulusteltava ei esittäisi hovioikeudessa uudelleen kertomustaan, jonka hän on esittänyt jo käräjäoikeudessa. Sen sijaan hänen käräjäoikeudessa esittämänsä kertomus otettaisiin ensin tarpeellisin osin vastaan kuva- ja äänitallenteelta, minkä jälkeen kuulusteltavalle esitettäisiin kysymyksiä, joita hänelle ei käräjäoikeudessa esitetty. Menettelystä pääkäsittelyssä esitettäessä lisäkysymyksiä säädettäisiin tarkemmin luvun 24 §:n 2 ja 3 momenteissa.
Lisäkuulustelu voitaisiin toimittaa, jos se olisi tarpeen asian selvittämiseksi. Kynnys lisäkuulustelulle olisi matalampi kuin uudelleenkuulustelulle, mutta asianosaisen yksilöimätön pyyntö ei riittäisi sen ylittämiseen. Lisäkuulustelu tulisi sallia, jos sen olisi perusteltua olettaa johtavan siihen, että tietoon tulisi asian selvittämisen kannalta merkityksellisiä uusia tosiseikkoja.
Jos asianosaisen sallittaisiin vedota hovioikeudessa uusiin seikkoihin tai todisteisiin, asian selvittämiseksi olisi tyypillisesti tarpeen esittää niitä koskevia lisäkysymyksiä käräjäoikeudessa kuulustelluille henkilöille. Sallittua olisi myös esittää rikosasian vastaajalle lisäkysymyksiä siitä, miten hänen henkilökohtaiset olosuhteensa ovat muuttuneet käräjäoikeuden pääkäsittelyn jälkeen. Muissakin tilanteissa, kuten usein lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevissa asioissa, lisäkysymykset siitä, miten todistelun kohteena olleet olosuhteet ovat kehittyneet käräjäoikeuden pääkäsittelyn jälkeen, olisivat usein tarpeen ja siten sallittuja.
Lisäkuulustelu olisi usein tarpeen silloin, jos kuva- ja äänitallenteen perusteella vallitsisi epäselvyys siitä, mitä kuulusteltava oli käräjäoikeudessa jostakin yksittäisestä asiasta kertonut. Jos asianosainen olisi hankkinut itselleen avustajan vasta hovioikeudessa ajettuaan käräjäoikeudessa itse asiaansa, lisäkuuleminen voisi niin ikään olla tarpeen asian selvittämiseksi. Ruotsin oikeuskäytännössä on arvioitu perusteita lisäkuulemiselle tilanteessa, jossa avustaja oli vaihtunut muutoksenhakuvaiheessa. Ruotsin korkeimman oikeuden ennakkoratkaisun mukaan pelkästään uuden puolustajan halu järjestää vastaajan puolustus toisella tavalla ei ollut riittävä peruste lisäkuulustelulle (ks. NJA 2014 s. 954).
Arvioitaessa lisäkuulustelupyynnön edellytyksiä tulisi ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskeva 6 artikla ja sitä koskeva Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntö. Esimerkiksi 6 artiklan 3 kohdan d alakohdan mukaan jokaisella rikoksesta syytetyllä on oikeus kuulustella tai kuulustuttaa todistajia, jotka kutsutaan todistamaan häntä vastaan, ja saada hänen puolestaan esiintyvät todistajat kutsutuiksi ja kuulustelluiksi samoissa olosuhteissa kuin häntä vastaan todistamaan kutsutut todistajat. Jos tämän oikeuden toteutuminen sitä edellyttäisi, asian selvittämiseksi olisi tarpeen sallia rikosasian vastaajan esittää hovioikeudessa lisäkysymyksiä käräjäoikeudessa kuulustellulle henkilölle. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on myös katsonut rikosasian vastaajan oikeuden esittää näyttöä syyttömyydestään ja henkilökohtaisista olosuhteistaan korostuvan silloin, kun hovioikeudessa vaaditaan hänen tuomitsemistaan ankarampaan rangaistukseen (ks. esim. Zahirović v. Kroatia 25.4.2013, kohta 57 ja Hokkeling v. Alankomaat 14.2.2017, kohta 58).
Lisäkysymysten tulisi kuitenkin olla uusia. Käräjäoikeudessa esitettyjen kysymysten esittäminen käräjäoikeudessa kuulustellulle henkilölle hovioikeudessa lisäkysymyksinä siinä toivossa, että hän antaisi niihin toisen vastauksen, ei olisi sallittua. Lisäkuulustelua ei tulisi sallia myöskään yksinomaan sillä perusteella, että asianosainen katsoisi käräjäoikeuden arvioineen kuulusteltavan kertomuksen näyttöarvon väärin.
Momentti koskisi suullisen todistelun vastaanottamista, eikä siten asettaisi esteitä asianosaisen kuulemiselle hovioikeudessa muussa tarkoituksessa.

Esitys jättäisi siis hovioikeudelle laajan päätösvallan siitä, milloin uudelleenkuuleminen tai lisäkuuleminen toteutetaan. Asianosaiselle ei esitetä nimenomaista oikeutta saada kuulla todistaja uudelleen tai oikeutta lisäkysymysten esittämiseen. Esityksen OK 26:9:n perusteluissa ei erikseen oteta kantaa siihen miten hovioikeus tekee päätöksen siitä sallitaanko uudelleen- tai lisäkuulustelu. Ilmeisesti siis tarkoitus on että asia ratkaistaan osana päätöstä pääkäsittelystä, jonka tekee valmistelusta vastaava jäsen. Tulisiko asianosaisilla olla mahdollisuus saattaa tämä ratkaisu koko kokoonpanon uudelleenarvioitavaksi pääkäsittelyn alussa, jos he ovat siihen tyytymättömiä? Joskus koko muuoksenhaun idea on se, että todistajia tarkemmin kuulemalla ilmenisi käräjäoikeuden johtopäätöksen virheeellisyys. Jos jo ennen pääkäsittelyä ilmenee, ettei uuteen kuulemiseen anneta tilaisuutta, ei pääkäsittely välttämättä ole enää mielekäs.

Tuleva sääntely on merkittävä kavennus asianosaisen muutoksenhakuoikeuden sisältöön. Asianajajan tai syyttäjän huolimattomuus ei sellaisenaan loisi oikeutta korjata virhettä – esim. esittää unohtuneita kysymyksiä – hovioikeudessa. Tämä merkitsee, että käräjäoikeusvaihe on entistä tärkeämpi ja sen asianmukainen toteuttaminen vaatii henkilötodistelun kysymykset toteuttavilta asianosaisten edustajilta ja syyttäjiltä entistä tarkempaa työtä ja perinpohjaisempaa valmistautumista. Käräjäoikeudessa kuultavien todistajien kuulemisjärjestykselle muodostuu entistä suurempi merkitys, kun viimeiseksi kuultavien todistajien esittämien yllättävien seikkojen osalta ei ole mahdollisuutta esittää kontrollikysymyksiä muille todistajille hovioikeudessa. Jos siis juttu on käräjäoikeudessa kääntymässä viimeiseksi kuultavien todistajien myötä häviöksi, ei voi lohduttautua sillä, että hovioikeudessa viimeisen todistajan käsitykset osoitetaan virheelliseksi muita todistajia uudelleen kuulemalla. Tällaisessa tilanteessa on pyydettävä, että muut todistajat kuullaan käräjäoikeudessa uudelleen.

Tällaisia seikkoja ei esityksen taloudellisia vaikutuksia arvioitaessa ole mainittu lainkaan. Taloudelliset vaikutukset onkin arvioitu vain valtion talousarvion kannalta, vaikka on selvä, että esityksellä on merkittävää vaikutusta myös asianosaisten maksamiin asianajokuluihin. Jostain syystä myöskään julkisesta oikeusavusta maksettavien yksityisten avustajien ja puolustajien palkkioiden muutosta ei näytä olevan esityksessä arvioitu. On tietenkin selvä, että pääkäsittelyiden lyhentyminen hovioikeudessa vaikuttaa julkisen oikeusavun ja puolustajien palkkioiden määrään.

Viittausmenetelmä.

Yksi lain valmistelun aikana esillä olleita kysymyksiä oli se missä määrin käräjäoikeudessa vastaanotettu todistelu pitää katsoa asianosaisten ja heidän avustajiensa läsnä ollessa osana hovioikeuden pääkäsittelyä. Tulisiko siis käräjäoikeudessa todistajia ja asianosaisia tentanneiden asianajajien ja syyttäjien hovioikeudessa siis ehkä tunti- ja päiväkaupalla katsoa yhdessä tuomareiden kanssa videoita, vai voisivatko tuomarit katsoa videotallenteet niin sanotusti omia aikojaan saatuaan siihen evästyksen asianosaisilta. Kuten edellä siteeratusta pykäläesityksestä ilmenee sen kolmannen momentin mukaan ns. viittausmenetelmä olisi sallittua ja siitä saattaa jopa tulla pääasiallinen tapa tallenteiden katsomiseen. Tällä olisikin hyvin merkittävä taloudellinen vaikutus, kun ehkä laajakin joukko syyttäjiä ja asianajajia ei seuraa hovioikeudessa tallenteiden katsomista. Esityksen mukaan rikosasioissa menettelytapa vähentäisi aikaa, jonka asianosaiset ovat pääkäsittelyssä noin 2 700 tunnilla, jonka arvoksi kerrotaan pelkästään syyttäjän osalta 165.000 euroa.

Viittausmenetelmän osalta esitystä perustellaan seuraavasti:

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin käräjäoikeudessa tehdyltä kuva- ja äänitallenteelta vastaan-otettavan suullisen todistelun esittämisestä hovioikeuden pääkäsittelyssä viittaamalla siihen.
Tässä suullisen todistelun esittämistavassa asianosainen, joka haluaisi vedota jonkun käräjäoikeudessa kuulustellun henkilön kertomukseen, viittaisi pääkäsittelyssä tämän kertomuksen relevantteihin kohtiin. Kuulusteltavaa koskevaa kuva- ja äänitallennetta ei silloin esitettäisi pääkäsittelyssä viitatuilta osin, vaan hovioikeus perehtyisi siihen erikseen asianosaisten ja yleisön läsnä olematta.
Suullinen todistelu voitaisiin esittää pääkäsittelyssä viittaamalla siihen kokonaan tai osittain. Välttämätöntä ei siten olisi, että kaikki suullinen todistelu esitettäisiin viittaamalla siihen, vaan vain joidenkin käräjäoikeudessa kuulusteltujen henkilöiden kertomukset voitaisiin esittää pääkäsittelyssä viittaamalla ja muu suullinen todistelu esittämällä sitä koskeva kuva- ja äänitallenne pääkäsittelyssä asianosaisten ja yleisön läsnä ollen.
Pääkäsittelyä ei keskeytettäisi eikä lykättäisi siksi aikaa, kun hovioikeus perehtyisi viittaamalla esitettyyn suulliseen todisteluun, vaan se jatkuisi asianosaisten ja yleisön läsnä olematta. Siitä seuraisi, että perehtyessään viittaamalla esitettyyn suulliseen todisteluun hovioikeuden tulisi noudattaa soveltuvin osin pääkäsittelyn yhtäjaksoisuutta koskevia säännöksiä. Hovioikeuden tulisi siten perehtyä suulliseen todisteluun vähintään kahtena arkipäivänä viikossa tai tarvittaessa lykätä asian käsittelyä oikeudenkäymiskaaren 6 luvussa tai oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 6 luvussa säädetyin edellytyksin. Kun hovioikeus olisi perehtynyt viittaamalla esitettyyn suulliseen todisteluun, pääkäsittely jatkuisi asianosaisten ja yleisön läsnä ollen, jollei hovioikeus päättäisi ehdotettavan 24 §:n 3 momentin nojalla toisin.
Käräjäoikeudessa kuulusteltua henkilöä voitaisiin kuulustella 2 momentin mukaisesti henkilö-kohtaisesti lisäkysymysten esittämistä varten myös silloin, kun hänen käräjäoikeudessa esittämänsä kertomus esitetään hovioikeuden pääkäsittelyssä viittaamalla siihen.
Suullista todistelu voitaisiin esittää pääkäsittelyssä viittaamalla siihen, jos hovioikeus harkitsisi tämän soveliaaksi. Hovioikeuden tulisi soveliaisuusharkinnassaan kiinnittää huomiota erityisesti menettelytavalla saavutettaviin prosessitaloudellisiin hyötyihin. Suullisen todistelun esittäminen viittaamalla siihen voisi sen vuoksi olla soveliasta etenkin silloin, kun asiassa toimitettava pääkäsittely on pitkäkestoinen. Vain joitakin tunteja kestävissä pääkäsittelyissä suullisen todistelun esittämisestä viittaamalla siihen ei yleensä olisi mainittavaa hyötyä.
Hovioikeuden tulisi punnita menettelytapaa kuitenkin aina myös laajemmin asian asianmukaisen käsittelyn ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumisen näkökulmasta. Kuva- ja äänitallenteelta vastaanotettavan suullisen todistelun ymmärtämistä saattaisi esimerkiksi joskus helpottaa se, että asianosaiset olisivat läsnä sitä vastaanotettaessa ja kykenisivät kiinnittämään tuomioistuimen jäsenten huomion merkityksellisinä pitämiinsä seikkoihin. Toisinaan suullisen todistelun tarkoituksenmukainen vastaanottaminen voi edellyttää kirjallisten todistelun samanaikaista esittämistä. Suullisen todistelun esittäminen viittaamalla siihen ei olisi soveliasta ainakaan silloin, jos se näistä tai muista syistä vaikeuttaisi oikean näyttöratkaisun tekemistä.
Hovioikeus päättäisi siitä, esitetäänkö suullinen todistelu viittaamalla siihen, ja voisi tehdä tämän ratkaisun myös viran puolesta, kuten 9 §:n säännöskohtaisissa perusteluissa on esitetty. Arvioidessaan menettelytavan soveliaisuutta hovioikeuden tulisi kuitenkin antaa painoarvoa myös asianosaisten näkemyksille.

Rikosasioiden suullinen valmistelu

Hallituksen esitykseen sisältyy myös muutosesitys, jonka suullinen valmistelu olisi toimitettava pääkäsittelyn keskittämisen turvaamisen lisäksi rikosasioissa silloin, jos asian jäsennellyn käsittelyn turvaaminen sitä edellyttäisi. Lisäksi ehdotetaan, että suullisen valmistelun toimittaminen ei enää edellyttäisi erityistä syytä.

Muutosesitystä perustellaan sillä, että suullisia valmisteluja toimitetaan tällä hetkellä rikosasioissa vain harvoin. Suullisen valmistelun toimittamista nykyistä useammassa rikosasiassa voitaisiin esityksen mukaan pitää hyödyllisenä. Suullisessa valmistelussa voitaisiin kirjallista valmistelua tehokkaammin selvittää riitaisia ja riidattomia tosiseikkoja ja karsia tarpeetonta todistelua. Tämä edistäisi pääkäsittelyn keskittämistä ja samalla usein lyhentäisi pääkäsittelyä ja tekisi käsittelystä selkeämpää. Perusteluissa todetaan myös, että tällä hetkellä suullisen valmistelun toimittaminen rikosasiassa edellyttää erityistä syytä. Tätä edellytystä ei voida esityksen mukaan pitää aiheellisena. Käräjäoikeuden tulisi voida toimittaa suullinen valmistelu rikosasiassa aina pitäessään sitä pykälässä mainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi perusteltuna. Sen vuoksi tämä edellytys ehdotetaan poistettavaksi.

Tästä huolimatta suullisen valmistelun toimittaminen ei esityksen mukaan olisi suurimmassa osassa rikosasioita edelleenkään tarpeen. Pääkäsittelyn keskittämisen tai asian jäsennellyn käsittelyn turvaaminen edellyttäisivät suullisen valmistelun toimittamista lähinnä sellaisissa rikosasioissa, joissa esitettäisiin paljon etenkin suullista todistelua.

2 ajatusta aiheesta “Hallituksen esitys käräjäoikeuden henkilötodistelun videotallentamisesta hovioikeutta varten”

  1. JyrkiVirolainen

    Mukava nähdä, että vuonna 2016 aloittamani Prosessioikeusblogi on saanut uuden jatkajan Suomen Prosessioikeusyhdistyksen toimesta!

    Kolmisen vuotta sitten muutin blogin nimen, joka on nyt Rule of law -blogi; jatkan pikku hiljaa sen pitämistä edelleen. Olen julkaissut siinä tähän mennessä 239 artikkelia, joukossa on myös joidenkin muiden juristien kirjoituksia (mm. Markku Fredmanin). Rule of law -blogi löytyy osoitteesta https://jyrkivirolainen-oikeus.blogspot.com

    Vuonna 2008 aloittama ”vanha blogi”, joka kulkee nyt nimellä ”Virolainen blogi”, on myös edelleen hengissä. Siinä olen julkaissut 1159 artikkelia, pääosin juridiikan ja tietenkin lähinnä prosessioikeuden alalta. Ks. https://jyrkivirolainen.blogspot.com

    Blogeillani on ollut yhteensä noin 5.5 miljoonaan käyntiä. Uusi prosessioikeusblogi pystyy em. saavutuksiin varmaankin jonkin ajan kuluttua, sillä onhan blogilla useita kirjoittajia ja paljon innokkaita seuraajia.

    Toivotan menestystä uudelle Prosessioikeusblogille! Se on erittäin tarpeellinen alusta.

    Jyrki Virolainen

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Vieritä ylös