15 a §

Käräjäoikeudessa vastaanotettu suullinen todistelu otetaan pääkäsittelyssä vastaan käräjäoikeudessa tehdyltä kuva- ja äänitallenteelta, jollei ole erityistä syytä kuulustella käräjäoikeudessa kuulusteltua henkilöä henkilökohtaisesti uudelleen.

Käräjäoikeudessa kuulusteltua henkilöä voidaan kuulustella pääkäsittelyssä henkilökohtaisesti myös lisäkysymysten esittämistä varten, jos se on hovioikeudessa vedottujen uusien seikkojen tai todisteiden vuoksi taikka muusta syystä tarpeen asian selvittämiseksi. Käräjäoikeudessa tehdyltä kuva- ja äänitallenteelta vastaanotettava suullinen todistelu voidaan esittää pääkäsittelyssä kokonaan tai osittain viittaamalla siihen, jos hovioikeus harkitsee tämän soveliaaksi. Hovioikeus perehtyy viittaamalla esitettyyn suulliseen todisteluun asianosaisten ja yleisön läsnä olematta.

Luvun 15 §:n 1 momentin mukaan käräjäoikeudessa vastaanotettu suullinen todistelu otetaan pääkäsittelyssä vastaan vain tarpeellisilta osiltaan. Säännöstä sovellettaisiin myös vastaanotettaessa suullista todistelua kuva- ja äänitallenteelta. Kuva- ja äänitallennetta ei siten aina katsot-taisi pääkäsittelyssä kokonaisuudessaan, vaan siltä tulisi esittää ainoastaan ne kohdat, joista asiassa on hovioikeudessa kysymys.
Momentin loppuosassa säädettäisiin ensimmäisestä poikkeuksesta kuva- ja äänitallenteelta tapahtuvaan suullisen todistelun vastaanottamiseen. Sen mukaan hovioikeuden pääkäsittelyssä voitaisiin erityisestä syystä kuulustella käräjäoikeudessa kuulusteltua henkilöä henkilökohtaisesti uudelleen (uudelleenkuulustelu).
Uudelleenkuulustelussa kuulusteltava esittäisi hovioikeuden pääkäsittelyssä kertomuksensa kokonaisuudessaan uudelleen. Kuulusteltavan kertomusta ei siten tässä tilanteessa otettaisi hovioikeudessa edes osittain vastaan käräjäoikeudessa tehdyltä kuva- ja äänitallenteelta. Jos kuulusteltava kuitenkin poikkeaisi uudelleenkuulustelussa siitä, mitä hän on aikaisemmin tuomioistuimelle, syyttäjälle tai esitutkintaviranomaiselle kertonut, tai ei antaisi kertomusta, käräjäoikeudessa tehtyä kuva- ja äänitallennetta olisi mahdollista käyttää todisteena 17 luvun 47 §:n 2 momentissa säädetyllä tavalla. Menettely vastaisi sitä, miten käräjäoikeudessa tehtyä äänitallennetta voidaan nykyään käyttää.
Uudelleenkuulustelu voitaisiin toimittaa vain erityisestä syystä, joten se tulisi kysymykseen vain harvoin. Uudelleenkuulustelu edellyttäisi, ettei 2 momentin mukaista kuulustelua henkilökohtaisesti lisäkysymysten esittämistä varten voitaisi pitää riittävänä asian selvittämiseksi.
Erityinen syy kuulustella jotakuta hovioikeuden pääkäsittelyssä henkilökohtaisesti uudelleen olisi käsillä esimerkiksi silloin, jos kuva- ja äänitallennetta ei 22 luvun 6 §:n 2 momentin nojalla olisi tehty tai sen tekeminen olisi epäonnistunut. Uudelleenkuulustelu tulisi toimittaa myös silloin, jos tallenne olisi teknisesti niin heikkolaatuinen, ettei suullisen todistelun vastaanottaminen tallenteelta olisi oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin todistelulle asettamat reunaehdot huomioon ottaen mahdollista. Asiaa ei siten saisi palauttaa käräjäoikeuteen pelkästään sen vuoksi, että käräjäoikeudessa vastaanotettua suullista todistelua ei voitaisi hovioikeudessa ottaa vastaan kuva- ja äänitallenteelta.
Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin turvaaminen voisi joskus olla erityinen syy uudelleenkuulustelulle. Tältä osin tulisi ottaa huomioon erityisesti Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artikla ja sitä koskeva ratkaisukäytäntö. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on vakiintuneesti katsonut, että puolustuksen oikeudet vaativat muun muassa sitä, että rikosasian vastaajalla on asianmukainen tilaisuus riitauttaa häntä vastaan todistavan todistajan kertomus ja vastakuulustella tätä, joko todistajan esittäessä kertomustaan tai myöhemmin (ks. esim. Schatschaschwili v. Saksa 15.12.2015, suuri jaosto, kohta 105 ja siinä viitatut ratkaisut). Uudelleenkuulustelu olisi siten toimitettava silloin, kun tämän oikeuden toteutuminen sitä edellyttäisi.
Erityinen syy uudelleenkuulustelulle voisi olla käsillä, jos asia olisi muuttunut muutoksenhaussa niin paljon, että käräjäoikeudessa esitetty kuulustelukertomus olisi menettänyt relevanssinsa asian ratkaisemisen kannalta, eikä 2 momentissa tarkoitettujen lisäkysymysten esittämisen voitaisi katsoa riittävän asian selvittämiseksi. Näin voisi olla silloinkin, kun joku käräjäoikeudessa kuulustelluista henkilöistä ilmoittaisi haluavansa esittää hovioikeudessa täysin uuden version oikeudenkäynnin kohteena olevista tapahtumista. Erityinen syy ei kuitenkaan olisi yksin asianosaisen väite siitä, että kuulusteltava olisi kertonut asiasta käräjäoikeudessa totuutta vastaamattomasti tai jättänyt jotakin kertomatta. Uudelleenkuulemista ei tulisi toimittaa myöskään pelkästään siitä syystä, että asianosainen haluaisi kuulustella todistajaa uudelleen tai toisella tavalla.
Uudelleenkuulustelu voisi tulla kysymykseen myös silloin, jos käräjäoikeus olisi laajassa asiassa epäonnistunut suullisen todistelun jäsentämisessä tai indeksoinnissa siten, että suullisen todistelun vastaanottaminen kuva- ja äänitallenteelta hovioikeudessa olisi täysin epätarkoituksenmukaista. Näin voisi olla esimerkiksi silloin, jos todistajaa olisi rikosasiassa kuulusteltu lukuisista syytekohdista pitkään ja jäsentymättömästi, eikä niitä lyhyitä osia kuulustelua, joissa todistaja kertoisi ainoasta syytekohdasta, josta hovioikeudessa olisi enää kysymys, kyettäisi ilman kohtuutonta vaivaa erottamaan kuva- ja äänitallenteelta.
Uudelleenkuulustelun edellytysten arviointiin ei vaikuttaisi se, kenestä käräjäoikeudessa kuulustellusta henkilöstä olisi kysymys. Asianosaisten ja muiden käräjäoikeudessa kuulusteltujen henkilöiden kuulusteluun henkilökohtaisesti uudelleen hovioikeuden pääkäsittelyssä tulisi suhtautua samalla tavalla huolimatta siitä, että asianosaiset ovat hovioikeuden pääkäsittelyssä usein joka tapauksessa henkilökohtaisesti läsnä.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin käräjäoikeudessa kuulustellun henkilön kuulustelemisesta hovioikeuden pääkäsittelyssä henkilökohtaisesti lisäkysymysten esittämistä varten (lisäkuulustelu).
Kun käräjäoikeudessa kuulusteltua henkilöä kuulusteltaisiin hovioikeudessa henkilökohtaisesti lisäkysymysten esittämistä varten, kuulusteltava ei esittäisi hovioikeudessa uudelleen kertomustaan, jonka hän on esittänyt jo käräjäoikeudessa. Sen sijaan hänen käräjäoikeudessa esittämänsä kertomus otettaisiin ensin tarpeellisin osin vastaan kuva- ja äänitallenteelta, minkä jälkeen kuulusteltavalle esitettäisiin kysymyksiä, joita hänelle ei käräjäoikeudessa esitetty. Menettelystä pääkäsittelyssä esitettäessä lisäkysymyksiä säädettäisiin tarkemmin luvun 24 §:n 2 ja 3 momenteissa.
Lisäkuulustelu voitaisiin toimittaa, jos se olisi tarpeen asian selvittämiseksi. Kynnys lisäkuulustelulle olisi matalampi kuin uudelleenkuulustelulle, mutta asianosaisen yksilöimätön pyyntö ei riittäisi sen ylittämiseen. Lisäkuulustelu tulisi sallia, jos sen olisi perusteltua olettaa johtavan siihen, että tietoon tulisi asian selvittämisen kannalta merkityksellisiä uusia tosiseikkoja.
Jos asianosaisen sallittaisiin vedota hovioikeudessa uusiin seikkoihin tai todisteisiin, asian selvittämiseksi olisi tyypillisesti tarpeen esittää niitä koskevia lisäkysymyksiä käräjäoikeudessa kuulustelluille henkilöille. Sallittua olisi myös esittää rikosasian vastaajalle lisäkysymyksiä siitä, miten hänen henkilökohtaiset olosuhteensa ovat muuttuneet käräjäoikeuden pääkäsittelyn jälkeen. Muissakin tilanteissa, kuten usein lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevissa asioissa, lisäkysymykset siitä, miten todistelun kohteena olleet olosuhteet ovat kehittyneet käräjäoikeuden pääkäsittelyn jälkeen, olisivat usein tarpeen ja siten sallittuja.
Lisäkuulustelu olisi usein tarpeen silloin, jos kuva- ja äänitallenteen perusteella vallitsisi epäselvyys siitä, mitä kuulusteltava oli käräjäoikeudessa jostakin yksittäisestä asiasta kertonut. Jos asianosainen olisi hankkinut itselleen avustajan vasta hovioikeudessa ajettuaan käräjäoikeudessa itse asiaansa, lisäkuuleminen voisi niin ikään olla tarpeen asian selvittämiseksi. Ruotsin oikeuskäytännössä on arvioitu perusteita lisäkuulemiselle tilanteessa, jossa avustaja oli vaihtunut muutoksenhakuvaiheessa. Ruotsin korkeimman oikeuden ennakkoratkaisun mukaan pelkästään uuden puolustajan halu järjestää vastaajan puolustus toisella tavalla ei ollut riittävä peruste lisäkuulustelulle (ks. NJA 2014 s. 954).
Arvioitaessa lisäkuulustelupyynnön edellytyksiä tulisi ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskeva 6 artikla ja sitä koskeva Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntö. Esimerkiksi 6 artiklan 3 kohdan d alakohdan mukaan jokaisella rikoksesta syytetyllä on oikeus kuulustella tai kuulustuttaa todistajia, jotka kutsutaan todistamaan häntä vastaan, ja saada hänen puolestaan esiintyvät todistajat kutsutuiksi ja kuulustelluiksi samoissa olosuhteissa kuin häntä vastaan todistamaan kutsutut todistajat. Jos tämän oikeuden toteutuminen sitä edellyttäisi, asian selvittämiseksi olisi tarpeen sallia rikosasian vastaajan esittää hovioikeudessa lisäkysymyksiä käräjäoikeudessa kuulustellulle henkilölle. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on myös katsonut rikosasian vastaajan oikeuden esittää näyttöä syyttömyydestään ja henkilökohtaisista olosuhteistaan korostuvan silloin, kun hovioikeudessa vaaditaan hänen tuomitsemistaan ankarampaan rangaistukseen (ks. esim. Zahirović v. Kroatia 25.4.2013, kohta 57 ja Hokkeling v. Alankomaat 14.2.2017, kohta 58).
Lisäkysymysten tulisi kuitenkin olla uusia. Käräjäoikeudessa esitettyjen kysymysten esittäminen käräjäoikeudessa kuulustellulle henkilölle hovioikeudessa lisäkysymyksinä siinä toivossa, että hän antaisi niihin toisen vastauksen, ei olisi sallittua. Lisäkuulustelua ei tulisi sallia myöskään yksinomaan sillä perusteella, että asianosainen katsoisi käräjäoikeuden arvioineen kuulusteltavan kertomuksen näyttöarvon väärin.
Momentti koskisi suullisen todistelun vastaanottamista, eikä siten asettaisi esteitä asianosaisen kuulemiselle hovioikeudessa muussa tarkoituksessa.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin käräjäoikeudessa tehdyltä kuva- ja äänitallenteelta vastaan-otettavan suullisen todistelun esittämisestä hovioikeuden pääkäsittelyssä viittaamalla siihen.
Tässä suullisen todistelun esittämistavassa asianosainen, joka haluaisi vedota jonkun käräjäoikeudessa kuulustellun henkilön kertomukseen, viittaisi pääkäsittelyssä tämän kertomuksen relevantteihin kohtiin. Kuulusteltavaa koskevaa kuva- ja äänitallennetta ei silloin esitettäisi pääkäsittelyssä viitatuilta osin, vaan hovioikeus perehtyisi siihen erikseen asianosaisten ja yleisön läsnä olematta.
Suullinen todistelu voitaisiin esittää pääkäsittelyssä viittaamalla siihen kokonaan tai osittain. Välttämätöntä ei siten olisi, että kaikki suullinen todistelu esitettäisiin viittaamalla siihen, vaan vain joidenkin käräjäoikeudessa kuulusteltujen henkilöiden kertomukset voitaisiin esittää pääkäsittelyssä viittaamalla ja muu suullinen todistelu esittämällä sitä koskeva kuva- ja äänitallenne pääkäsittelyssä asianosaisten ja yleisön läsnä ollen.
Pääkäsittelyä ei keskeytettäisi eikä lykättäisi siksi aikaa, kun hovioikeus perehtyisi viittaamalla esitettyyn suulliseen todisteluun, vaan se jatkuisi asianosaisten ja yleisön läsnä olematta. Siitä seuraisi, että perehtyessään viittaamalla esitettyyn suulliseen todisteluun hovioikeuden tulisi noudattaa soveltuvin osin pääkäsittelyn yhtäjaksoisuutta koskevia säännöksiä. Hovioikeuden tulisi siten perehtyä suulliseen todisteluun vähintään kahtena arkipäivänä viikossa tai tarvittaessa lykätä asian käsittelyä oikeudenkäymiskaaren 6 luvussa tai oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 6 luvussa säädetyin edellytyksin. Kun hovioikeus olisi perehtynyt viittaamalla esitettyyn suulliseen todisteluun, pääkäsittely jatkuisi asianosaisten ja yleisön läsnä ollen, jollei hovioikeus päättäisi ehdotettavan 24 §:n 3 momentin nojalla toisin.
Käräjäoikeudessa kuulusteltua henkilöä voitaisiin kuulustella 2 momentin mukaisesti henkilö-kohtaisesti lisäkysymysten esittämistä varten myös silloin, kun hänen käräjäoikeudessa esittämänsä kertomus esitetään hovioikeuden pääkäsittelyssä viittaamalla siihen.
Suullista todistelu voitaisiin esittää pääkäsittelyssä viittaamalla siihen, jos hovioikeus harkitsisi tämän soveliaaksi. Hovioikeuden tulisi soveliaisuusharkinnassaan kiinnittää huomiota erityisesti menettelytavalla saavutettaviin prosessitaloudellisiin hyötyihin. Suullisen todistelun esittäminen viittaamalla siihen voisi sen vuoksi olla soveliasta etenkin silloin, kun asiassa toimitettava pääkäsittely on pitkäkestoinen. Vain joitakin tunteja kestävissä pääkäsittelyissä suullisen todistelun esittämisestä viittaamalla siihen ei yleensä olisi mainittavaa hyötyä.
Hovioikeuden tulisi punnita menettelytapaa kuitenkin aina myös laajemmin asian asianmukaisen käsittelyn ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumisen näkökulmasta. Kuva- ja äänitallenteelta vastaanotettavan suullisen todistelun ymmärtämistä saattaisi esimerkiksi joskus helpottaa se, että asianosaiset olisivat läsnä sitä vastaanotettaessa ja kykenisivät kiinnittämään tuomioistuimen jäsenten huomion merkityksellisinä pitämiinsä seikkoihin. Toisinaan suullisen todistelun tarkoituksenmukainen vastaanottaminen voi edellyttää kirjallisten todistelun samanaikaista esittämistä. Suullisen todistelun esittäminen viittaamalla siihen ei olisi soveliasta ainakaan silloin, jos se näistä tai muista syistä vaikeuttaisi oikean näyttöratkaisun tekemistä.
Hovioikeus päättäisi siitä, esitetäänkö suullinen todistelu viittaamalla siihen, ja voisi tehdä tämän ratkaisun myös viran puolesta, kuten 9 §:n säännöskohtaisissa perusteluissa on esitetty. Arvioidessaan menettelytavan soveliaisuutta hovioikeuden tulisi kuitenkin antaa painoarvoa myös asianosaisten näkemyksille.