Kirjoittanut yliopistonlehtori Krista Rantasaari, Itä-Suomen yliopisto, oikeustieteen laitos.
Kesäkuun ensimmäisenä päivänä tänä vuonna tapahtui suurin patentteja koskeva uudistus vuosikymmeniin yhtenäispatenttijärjestelmän astuessa voimaan. Prosessioikeudellisesta näkökulmasta mielenkiintoisimmat säädökset ovat UPC-sopimus ja menettelysäännökset (Rules of Procedure).[1] UPC:n Suomen paikallisjaostossa on jo kahdeksan tapausta vireillä CMS:n (Case Management System) mukaan. Syyskuun puolessa välissä Helsingissä pidetään Suomen paikallisjaoston ensimmäinen suullinen kuuleminen.
Yhteispatenttijärjestelmän kautta Euroopan patenttijärjestö (EPO, European Patent Organisation) alkoi myöntämään yhtenäispatentteja. Samalla perustettiin uusi yhdistetty patenttituomioistuin (Unitary Patent Court), joka on toimivaltainen käsittelemään yhtenäispatenttia koskevat riidat koko Eurooppaa koskevin oikeusvaikutuksin. Tämä on merkittävä ero aiempaan oikeustilaan, jolloin patenttiriidat olivat kansallisia riitoja. Aiemmin eurooppapatenttia koskevat kanteet ratkaistiin kansallisia patentteja koskevien kanteiden tavoin kunkin valtion tuomioistuimessa erikseen vain tätä valtiota koskevin vaikutuksin. Yhtenäispatentti on puolestaan suoraan myöntämisensä jälkeen voimassa kaikissa järjestelmään kuuluvissa EU-maissa. Yhdistetty patenttituomioistuin madaltaa kustannuksia estämällä rinnakkaisoikeudenkäyntejä, mutta samalla riskinä on, että yksi patenttiriitaa koskeva päätös voi kaataa patentin kaikissa näissä maassa.[2]
UPC tarjoaa mahdollisuuden oikeudenkäyntipaikan valintaan toimipaikkasäännöstön puitteissa. Asian osapuolet voivat sopia kanteen nostamisesta valitsemassaan jaostossa, myös keskusjaostossa. Jaostoja on keskusjaoston lisäksi paikallisia ja alueellisia. Helsingissä toimii alueellinen paikallisjaosto. Paikallisjaoston toimivaltaan kuuluvat UPC:n oikeuspaikkasäännösten mukaisesti patentinloukkausasiat ja lisäsuojatodistuksien loukkausasiat, turvaamistoimiasiat ja korvausasiat.[3] Keskusjaostossa puolestaan tulee nostaa mitättömäksi julistamista koskevat kanteet samoin kuin kanteet sen vahvistamiseksi, ettei loukkausta ole tapahtunut.[4] Paikallisjaoston toimivalta määräytyy sen mukaan, missä loukkaus on tapahtunut tai saattaa tapahtua. Kanteet on myös mahdollista nostaa vastaajan kotipaikan tai päätoimipaikan paikallisjaostossa. Jos vastaajia on useita, yhden vastaajien kotipaikan tai päätoimipaikan paikallisjaostossa.[5] Kanteita voidaan myös käsitellä aluejaostoissa. Aluejaostoja voidaan perustaa paikallisjaostojen sijaan.[6]
Helsingin aluejaoston ensimmäinen kuuleminen on 21. syyskuuta koskien AIM Sport Vision AG:n nostamaa ennakkokieltokannetta Supponoria vastaan (Supponor Oy, Supponor Limited, Supponor SASU, Supponor Italia SRL, Supponor España SL).[7] Tässäkin tapauksessa vastaajia on useita ja kanne nostettu yhden vastaajan kotipaikassa. Kyseisestä patentista EP 32 95 663 on riidelty jo aiemmin.[8] Lyhyesti kuvattuna patentin teknologia mahdollistaa aluekohtaisten mainosten sijoittamisen LED-tauluille. Patenttiriidoille onkin ominaista teknisyys. Helsingin paikallisjaostossa tuomari Petri Rinkisen rinnalla toimii teknologiaa osaavina tuomareina Krister Karlsson, Simon Walker ja Merja Annikki Heikkinen-Keinänen.
Selvää lienee, että patenttioikeudenkäyntejä tullaan nyt myös Suomessa käymään entistä enemmän muulla kuin Suomen virallisilla kielillä. UPC-sopimuksen mukaan oikeudenkäyntikieli on ensimmäisessä oikeusasteessa sen sopimusjäsenvaltion virallinen tai viralliset kielet, jossa paikallisjaosto tai aluejaosto sijaitsee. Sopimusjäsenvaltio voi myös asettaa kieleksi yhden Euroopan patenttiviraston virallisista kielistä, jotka ovat englanti, saksa ja ranska. Osapuolet voivat myös sopia oikeudenkäyntikieleksi kielen, jolla kyseinen eurooppapatentti on myönnetty, mikäli toimivaltainen kokoonpano hyväksyy tämän.[9] Riidoilla on kuitenkin väistämättä rajat ylittävää vaikututusta, mikä myös vaikuttaa kielen valintaan.
Ensimmäisen oikeusasteen jaostojen päätöksistä tai määräyksistä voidaan valittaa yhdistetyn patenttituomioistuimen muutoksenhakutuomioistuimeen, joka muodostaa toisen oikeusasteen. Näin toimitaan myös Helsingin paikallisjaoston päätösten kanssa. Muutoksenhakutuomioistuin sijaitsee Luxembourgissa. Lisäksi Euroopan unionin tuomioistuimelle on mahdollista esittää ennakkoratkaisupyyntöjä. Tämä on myös asia, joka on herättänyt kohinaa oikeustieteilijöiden keskuudessa. Yhtenäistuomistuin ei toimi Euroopan unionin alaisuudessa, mutta siltikin se voi pyytää ennakkoratkaisuja Euroopan tuomioistuimelta. Tämä lienee asia, jota tullaan jatkossa seuraamaan erityisellä mielenkiinnolla.
Useimmissa EU-jäsenvaltioissa patentin loukkauskanne ja vastakanteena nostettu mitättömyyskanne käsitellään samassa oikeudenkäynnissä. Yhtenäispatenttituomioistuin mahdollistaa loukkaus- ja mitättömyyskanteiden kanteiden jakamisen eri tuomioistuimiin, eli bifurkaation. Bifurkaatiota sovelletaan joissakin eurooppalaisissa oikeusjärjestyksissä, kuten Saksassa, Itävallassa, Unkarissa, Tsekissä, Puolassa, Romaniassa ja Slovakiassa. Bifurkaatio voi johtaa siihen, että ensimmäinen tuomioistuin toteaa vastaajan loukanneen patenttia, jonka toinen tuomioistuin myöhemmin toteaa mitättömäksi. Bifurkaatiota puoltaa ajatus oikeudenkäynnin nopeudesta, koska myönnetyt patentit on oletettava päteviksi, jolloin niiden suojaksi voidaan antaa tuomio mahdollisimman nopeasti. UPC:ssa on tehty kompromissiratkaisu, jossa säilytetään molempien järjestelmien ominaisuudet ja näin mitättömyyttä koskevan vastakanteen bifurkaatio keskusjaostoon on mahdollinen paikallis- tai aluejaoston näin harkitessa.[10] Tämä mahdollisuus on koettu ongelmallisena niissä maissa, joissa kanteiden bifurkaatio ei ole kuulunut tuomioistuinprosessiin. Täytyy kuitenkin muistaa, että bifurkaatio ei ole automaattista. UPC mahdollistaa harkintavallan käytettäessä bifurkaatiota.
Yhtenä tavoitteena uuden tuomioistuimen luomisessa oli käsittelyaikojen nopeuttaminen. UPC:n ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin onkin ilmoittanut aikomuksestaan tehdä päätökset 12 kuukauden kuluessa menettelyn aloittamisesta. Tämä on selkeästi nopeampaa kuin kansallisessa menettelyssä. Vuonna 2021 markkinaoikeudessa patenttiriitojen käsittelyyn käytetty aika oli keskimäärin lähes 2 vuotta (23,6 kk).[11]
Toisena tärkeänä tavoitteena oli kustannusten alentaminen. UPC:n aikaansaama muutos keskittää yhtenäispatenttien ohella myös eurooppapatenttien ja lisäsuojatodistuksien täytäntöönpanoa siten, että riita-asioita ei käytäisi erikseen useassa kansallisissa tuomioistuimissa.[12] Lienee kuitenkin kiistatonta, että UPC:n käsiteltävänä olevan asian kustannukset ovat huomattavasti suuremmat kuin yksittäisen asian käsittely kansallisessa tuomioistuimessa. Tästä myös kirjoitin heinäkuussa julkaistun vertaisiarvioidun artikkelin Oxford Journal of Intellectual Law & Practice julkaisuun ”Patent Litigation in Europe: Intermediate Fee Shifting and the UPC” (avoimesti saatavilla). Yhtenäispatentti onkin hyvä vaihtoehto yrityksille, jotka panevat täytäntöön patentteja neljässä tai useammassa Euroopan maassa yhden tai muutaman maan sijasta. Mikäli patenttisuojaa ei ole vähintään neljässä maassa, niin kustannuksien kannalta on järkevämpää ajaa riita-asiaa jokaisen maan tuomioistuimessa erikseen.[13] Lisäksi järjestelmä ei tarjoa mahdollisuutta valikoivasti hylätä maita ajan myötä uusimismaksutaakan keventämiseksi.
On kuitenkin hyvä, että lähes 70-vuoden riitelyn jälkeen Eurooppaan saatiin yhteinen patenttituomioistuin. Lopuksi voisi todeta, että UPC:ssä saattaa esiintyä ongelmia erilaisten kansallisten oikeudellisten käsitteiden yhteensovittamisessa. Lisäksi UPC:n uusiin sääntöihin ja menettelyihin liittyy jonkin verran epävarmuutta ja ennakoimattomuutta. UPC:n kohdalla oikeuskäytäntö luodaan kokonaan alusta. Nyt on mielenkiintoista seurata, millaista uusi oikeuskäytäntö on – miten UPC-sopimusta ja menettelysäännöksiä tullaan tulkitsemaan. Tutkittavaa riittää.
[1] UPC on lyhenne Unitary Patent Court. Sopimus yhdistetystä patenttituomioistuimesta (2013/C 175/01). Rules of Proceudure of the Unified Patent Court, hyväksytty 8.7.2022.
[2] Yhtenäispatenttijärjestelmään kuuluvat nyt Saksan lisäksi Alankomaat, Belgia, Bulgaria, Italia, Itävalta, Latvia, Liettua, Luxemburg, Malta, Portugali, Ranska, Ruotsi, Slovenia, Suomi, Tanska ja Viro. Loput EU-maat voivat halutessaan liittyä järjestelmään.
[3] UPC-sopimus, 33. artikla 1. kohdan a-alakohta.
[4] UPC-sopimus, 33. artikla 4. kohta.
[5] UPC-sopimus, 33. artiklan 1. kohdan b-alakohta.
[6] Esimerkiksi Tukholmassa toimii alajaosto, johon kuuluu myös Baltian maat.
[7] Oikeustapauksia voi hakea: https://www.unified-patent-court.org/en/registry/cases.
[8] Siitä on riidelty esimerkiksi Münichin patenttituomioistuimessa (tapauksen tunniste: 7 O 13502/20).
[9] UPC-sopimus, 49. artiklan 1─3 kohdat.
[10] UPC-sopimus, 33. artikla 3. kohdan b-kohta.
[11] Katso Max Oker-Blom: https://iprinfo.fi/artikkeli/markkinaoikeus-juttumaarat-ja-kasittelyajat/.
[12] Lisäsuojatodistuksella tarkoitetaan lääkkeitä ja kasvinsuojeluaineita koskevan keksinnön patenttiajan pidentämistä tietyillä edellytyksillä enintään 5 vuodella. Taustalla ajatus siitä, että markkinoille saattaminen edellyttää usein suhteellisen pitkän ajan kestäviä hyväksymismenettelyjä, joiden seurauksena patentinhaltijalle saattaa käytännössä jäädä vain vähän aikaa hyödyntää patenttiaan.
[13] Rantasaari, Krista (2023): Patent Litigation in Europe. Intermediate Fee Shifting and UPC, Journal of Intellectual Law & Practice, vol 18(9), p. 642–654. https://doi.org/10.1093/jiplp/jpad063.