Kirjoittanut asianajaja, prosessioikeuden dosentti Markku Fredman.

Valtioneuvosto hyväksyi torstaina 27.8.2026 eduskunnalle annetun esityksen HE 138/2026, Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi esitutkintalain, oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain ja eräiden muiden lakien muuttamisesta. Kyse on rikosprosessin sujuvoittamishankkeesta.

Esityksen mukaan rikoksen esitutkintavaiheen osalta muutettaisiin asianomistajan yksityisoikeudellisen vaatimuksen selvittämistä, rikosilmoituksen kirjaamisvelvollisuutta, esitutkinnan toimittamatta jättämistä ja lopettamista, esitutkintatoimenpiteiden suhteuttamista ja esitutkinnan keskeyttämistä. Lainsäädäntöön lisättäisiin säännökset muun ohella edunvalvojan sijaisen palkkion korvausvelvollisuudesta, kuulustelujen äänitallentamisesta sekä avustajan velvollisuudesta antaa loppulausunto. Rikosrekisteritietoja voisi saada myös esitutkinnan rajoittamista koskevaa päätöksentekoa varten. 

Rikosasioiden oikeudenkäyntien sujuvoittamiseksi ehdotetaan uutta saatavillaolohaastetta ja asiamiestiedoksiannon käyttöalan laajentamista. Lisäksi lisättäisiin säännös velvollisuudesta antaa ennakkovastaus, joka koskisi avustajaa, ja määräajasta todisteiden esittämiselle, joka olisi käräjäoikeudessa harkinnanvarainen. Ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan voimaan pääosin 1.1.2027. 

Esitykseen sisältyvät säännösehdotukset, joilla asetetaan asianosaisen avustajalle velvollisuuksia ovat uudentyyppistä sääntelyä oikeudenkäymiskaaressa. Perinteisesti prosessisäännöksissä asetetaan asianosaisille velvollisuuksia ja erikseen säädetään siitä, että asianosainen voi käyttää avustajaa tai asiamiestä. Asianosaisen käyttämä juristi on siten täyttänyt hänen päämiehelleen asetettuja velvollisuuksia. Osa näistä velvollisuuksista on kuitenkin ollut henkilökohtaisia, kuten saapuminen istuntoon, jos sitä on edellytetty. Valtaosan velvollisuuksistaan asianosainen on voinut kuitenkin antaa asianajajansa hoidettavaksi.

Asianosaisen ja hänen avustajansa eriyttäminen tapahtui nähdäkseni ensikerran todistelua koskevan oikeudenkäymiskaaren 17 luvun uudistamisen yhteydessä. Aiemmin luvussa säädettiin, että ”Asianosaista voidaan kuulustella todistelutarkoituksessa. Sellaisessa kuulustelussa noudatetaan soveltuvin osin, mitä todistajan kuulustelusta 33 ja 41 §:ssä säädetään.” Viitatussa aiemmassa 33 §:ssä todettiin, että ”Todistajan kuulustelun aloittaa se asianosainen, joka on nimennyt todistajan, jollei tuomioistuin määrää toisin.” Koska ”soveltuvin osin” -mallinen sääntely oli jättänyt käytännön epäyhteneväiseksi, päätimme todistelutoimikunnassa ehdottaa, että uuteen lakiin tulisi kattava sääntely asianosaisen kuulemisesta todistelutarkoituksessa. Ehdotus hyväksyttiin ja nykyisin OK 17:48.2 mukaan ”Riita-asiassa asianosaisen pääkuulustelun toimittaa hänen avustajansa. Rikosasiassa vastaajan pääkuulustelun toimittaa hänen avustajansa. Asianomistajan pääkuulustelun toimittaa hänen avustajansa tai syyttäjä.”

Nähdäkseni siis ensimmäisen kerran prosessilakiin otettiin säännös siitä, että asianosainen tekee jotain (= vastaa kysymyksiin) ja hänen avustajansa tekee jotain muuta (= esittää kysymyksiä). Tämän havaitsin vasta jälkikäteen, enkä osannut tuolloin kiinnittää asiaan periaatteellista huomiota. Asianajajaoikeudellisesti kyse oli kuitenkin merkittävästä päänavauksesta. Avustajaa ei enää sellaisenaan samastettu hänen päämieheensä.

Tämä sääntelytapa on nyt saanut uuden ilmenemän kun alussa mainittuun hallituksen esitykseen on sisällytetty säännös, että nimenomaan vastaajan avustajan on annettava esitutkinnassa loppulausunto tai annettava kirjallinen ennakkovastaus, jos sellaisia pyydetään.

Esityksen mukaiset säännökset kuuluisivat seuraavasti:

Esitutkintalaki 10:1.:

Ennen esitutkinnan päättämistä asianosaisille on varattava tilaisuus antaa esitutkintaviranomaiselle loppulausunto esitutkinta-aineiston riittävyydestä, näytön arvioinnista, oikeuskysymyksistä tai muista asian käsittelyn kannalta tärkeistä seikoista, jollei lausunnon pyytäminen ole asian laatu ja laajuus, rikoksen vähäisyys tai muut vastaavat seikat huomioon ottaen syyteharkinnan ja tuomioistuinkäsittelyn kannalta ilmeisen tarpeetonta. Asianosaisen avustaja on velvollinen antamaan loppulausunnon, jos siihen varataan tilaisuus. 

ROL 5:9.1.:

Haasteessa vastaajaa kehotetaan vastaamaan häntä vastaan esitettyihin vaatimuksiin kirjallisesti tuomioistuimen määräämässä ajassa tai suullisesti istunnossa. Vastaajan oikeudenkäyntiavustaja on velvollinen antamaan kirjallisen vastauksen tuomioistuimen määräämässä ajassa. Haasteessa vastaajaa kehotetaan: …

Mielenkiintoista, että kyseiseen esitykseen sisältyvä todisteprekluusiosäännös on sen sijaan kohdistettu asianosaiseen, ei hänen avustajaansa. Lisäksi se koskee myös syyttäjää:

ROL 5:10a.1:

Tuomioistuin voi tarvittaessa kehottaa asianosaista täyttämään määräajassa 9 §:ssä tarkoitetut velvollisuutensa uhalla, ettei hän määräajan jälkeen saa ilmoittaa uutta todistetta, ellei hän saata todennäköiseksi, että hänen menettelynsä johtuu pätevästä syystä. 

Avustajaan kohdistetut velvoitteet voivat vain välillisesti koitua asianosaisen vahingoksi. Hyvään asianajajatapaan ja hyvään asianajotapaan kuuluu se, että asiat hoidetaan lain mukaisesti. Käytännössä avustajaan kohdistetun velvollisuuden laiminlyönti (ilman pätevää syytä) voi johtaa esimerkiksi valtion varoista maksettavan avustajanpalkkion alentamiseen tai jopa tuomioistuimen Valvontalautakunnalle tekemään ilmoitukseen ja sitä kautta kurinpidolliseen seuraamukseen avustajalle. Lisäksi ROL:n 2:1.2:n mukaan tuomioistuimen tulee viran puolesta määrätä vastaajalle uusi puolustaja, jos ”epäillyn valitsema puolustaja ei täytä puolustajalle asetettavia vaatimuksia tai kykene asianmukaisesti puolustamaan epäiltyä”.

Lienee selvää, että jos lain mukaan puolustajan tehtäviin kuuluu antaa käräjäoikeuden pyytämä kirjallinen vastaus, ei asiasta voi sopia päämiehen kanssa toisin. Eri asia on, millaisia vähimmäisvaatimuksia tällaiselle kirjalliselle vastaukselle voidaan asettaa. Hallituksen esityksen mukaan ehdotettu sääntely ei loukkaisi esimerkiksi itsekriminointisuojaa, koska epäilty tai vastaaja luonnollisesti määrittelisi yhdessä avustajansa kanssa lausuman sisällön. 

Prekluusiosäännöksen hyväkymisen myötä näyttäisi melko selvältä, ettei rikosprosessissa enää tähdätä aineelliseen totuuteen, vaan siitä voidaan tietoisestikin poiketa, jos todisteen esittämiselle määräajassa ei ole esitetty pätevää syytä. Keskeinenkin todiste, joka voisi johtaa lopputuloksen muuttumiseen, voisi jäädä prekluusion myötä huomiotta.

Huomionarvoista on se, että laajeneva prekluusiosääntely koskisi myös ylimääräistä muutoksenhakua: Tuomion purkamista koskevaa asiaa käsiteltäessä noudatettaisiin uuteen todisteeseen vetoamisen osalta 30 luvun 7 §:ää, jonka mukaan muutoksenhakija ei saa korkeimmassa oikeudessa vedota muihin seikkoihin ja todisteisiin kuin niihin, jotka on esitetty alioikeudessa tai hovioikeudessa, paitsi milloin hakija saattaa todennäköiseksi, ettei hän ole voinut vedota seikkaan tai todisteeseen alemmassa tuomioistuimessa tai että hänellä muuten on ollut pätevä aihe olla tekemättä niin. Ylimääräisen muutoksenhaun menestymismahdollisuudet siis heikkenisivät entisestään.

Yhdessä edellä mainitut säännösehdotukset korostavat asianosaisen avustajan ammattitaidon merkitystä. Uskoisin, että jos prekluusiosääntely tulee voimaan, kiperimmät kysymykset liittyvät siihen onko (aiemman) avustajan huolimattomuus tai osaamattomuus riittäviä perusteita poiketa prekluusiosta.