Kirjoittanut, asianajaja, työelämäprofessori Markku Fredman.

Korkeimman oikeuden täysistunnossa 2025 käsiteltiin kysymys siitä, onko asianajaja oikeutettu 130 euron vai oikeusapuasetuksen mukaisen 120 euron tuntipalkkioon rikosasian puolustajan tehtävästä. Äänin 9+3-6 KKO päätti, että avustajalle maksetaan asetuksen mukainen 120 euron palkkio. Kyseessä on 2.4.2025 julkaistu ratkaisu KKO 2025:38.

Enemmistön perustelujen mukaan valtioneuvosto oli äskettäin korottanut tuntipalkkiota 110 eurosta 120 euroon, ja tämä muutos oli tapahtunut KKO:n aiemman ratkaisun (KKO 2024:71) jälkeen.

Tuossa aiemmassa ratkaisussa vahvennettu jaosto oli katsonut, ettei 110 euron tuntipalkkio ollut oikeusapulain edellyttämällä tavalla kohtuullinen. KKO katsoi, että eri tuomioistuimissa oli syntynyt erilaisia käytäntöjä palkkioiden määräämisessä ratkaisujen KKO 2024:71 ja KHO 2024:129 jälkeen, mikä ei ollut oikeusturvan kannalta perusteltua. Oikeustilan selkeyttämiseksi palkkio määrättiin voimassa olevan asetuksen mukaisena.

Täysistunnon vähemmistö (6 oikeusneuvosta) katsoi, että asetuksen mukaista tuntipalkkiota (120 euroa) ei tulisi soveltaa, koska se on ristiriidassa oikeusapulain vaatimuksen kanssa kohtuullisesta palkkiosta. Vähemmistön mukaan tuomioistuimen tehtävä on arvioida palkkion kohtuullisuus, ja asiassa tulisi noudattaa KKO:n aiemman ratkaisun periaatetta, jonka mukaan 130 euroa tunnilta oli kohtuullinen palkkio. Vähemmistö katsoi, että tuomioistuin ei voi päätöksenteossaan antaa merkitystä ratkaisun valtiontaloudellisille vaikutuksille, ellei laissa ole tähän velvoittavaa säännöstä. Myös perus- ja ihmisoikeusnäkökohdat, erityisesti oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, tukivat korkeamman palkkion määräämistä.

Vähemmistö totesi, että korkein hallinto-oikeus on korkeimman oikeuden vahvennetun jaoston ratkaisun jälkeen antanut täysistuntoratkaisun, jossa se on katsonut, ettei ollut perusteita jättää perustuslain 107 §:n nojalla soveltamatta palkkioasetuksessa säädettyä oikeusavun tuntipalkkion määrää. Oikeuskäytännön yhtenäisyys yhtäältä yleisissä tuomioistuimissa ja toisaalta hallintotuomioistuimissa maksettavissa palkkioissa puoltaisi tämän vuoksi palkkion määräämistä voimassa olevan palkkioasetuksen 6 §:n mukaisen 120 euron perusteella myös yleisissä tuomioistuimissa. Tämän perusteen merkitystä vähentää vähemmistön mielestä kuitenkin se, että juttukanta ja avustajille asetettavat vaatimukset ovat yleisesti ottaen erilaisia yhtäältä riita- ja rikosasioissa sekä toisaalta hallintolainkäyttöasioissa. Myös oikeudenkäynnin asianosaisille ihmisoikeutena turvattu oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja sen mukainen oikeus oikeusapuun korostuu erityisesti yleisten tuomioistuinten käsittelemissä rikosasioissa. Lisäksi kun vain noin 4 prosenttia oikeusapuna maksettavista korvauksista muodostuu hallintotuomioistuimissa käsiteltävistä asioista, oikeuskäytännön yhtenäisyydelle eri tuomioistuinlinjoissa ei voida vähemmistön mielestä antaa ratkaisevaa merkitystä arvioitaessa kohtuullista palkkiotasoa yleisissä tuomioistuimissa.

Sen paremmin korkeimman oikeuden enemmistö kuin vähemmistökään eivät arvioineet asiaa EU:n oikeusapudirektiivin (EU) 2016/1919 valossa. Kyseinen vain rikosasian vastaajan turvaksi säädetty direktiivin 7 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimet, myös rahoituksen osalta, sen varmistamiseksi, että a) käytettävissä on tehokas ja riittävän laadukas oikeusapujärjestelmä; ja b) oikeusapupalvelut ovat riittävän laadukkaita menettelyjen oikeudenmukaisuuden takaamiseksi. Direktiivi ei siis koske lainkaan hallintolainkäyttöä, mutta 7 artiklan tarkoittaman rahoituksen ytimessä ovat rikosasiassa puolustajalle maksettava palkkio, jota kumpikin edellä mainittu korkeimman oikeuden ratkaisu koskee.

Korkeimman oikeuden täysistunto näyttää olevan yksimielinen siitä, että oikeusapulain 17 §:n säännös nimenomaan kohtuullisesta palkkiosta vaikuttaa siihen, millainen asetus kyseisestä palkkiosta voidaan antaa. Enemmistö totesi: ”asetuksenantovaltuuteen sisältyy harkintavaltaa kohtuullisesta tuntipalkkiosta säädettäessä”. Vapaata tuo harkinta ei siis yhdenkään oikeusneuvoksen mielestä ole ja nähtäväksi jää aikooko hallitus esittää vireillä olevassa muutoshankkeessa, että sana ”kohtuullinen” jopa poistettaisiin oikeusapulain 17 §:stä. Tällöin eduskunta pääsisi sanomaan viimeisen sanansa tähän keskusteluun.

***

Näissä kahdessa KKO:n ratkaisussa on havaittavissa merkittävää jatkuvuutta tuomareiden äänestyskäyttäytymisessä, mutta myös joitakin muutoksia.

(Äänestysten tulkinta ei aivan ensilukemalla onnistunut, koska olin alunperin blogin julkaistessani jättänyt havaitsematta Pulkkisen eriävään mielipiteeseen yhtyneet kaksi oikeusneuvosta, alunperin tulkitsin virheellisesti heidän yhtyneen Pölösen näkemykseen. Tässä alla korjattuna:)

KKO 2024:71 (19.11.2024, vahvennettu jaosto):

• Tässä ratkaisussa äänestystulos oli 8-3, jolloin enemmistö kannatti 130 euron tuntipalkkiota.
• Eri mieltä olivat presidentti Leppänen sekä oikeusneuvokset Antila ja Engstrand.

KKO 2025:38 (2.4.2025, täysistunto):

• Tässä ratkaisussa äänestystulos kääntyi ja oli 9+3-6, jolloin enemmistö kannatti 120 euron tuntipalkkiota.
• Eri mieltä olivat oikeusneuvokset Sippo, Kantor, Huovila, Uusitalo, Mäkelä, Tapani, Turpeinen, Pulkkinen ja Pölönen.
• Pulkkinen päätyi omassa eriävässä mielipiteeseeään enemmistön kannalle, johon Mäkelä ja Uusitalo yhtyivät. Pulkkinen ja Uusitalo siis päätyivät lopputuloksen suhteen enemmistöön kummasakin äänestyksessä.

Erityisiä huomioita:

1. Presidentti Leppänen sekä oikeusneuvokset Engstrand ja Antila, jotka olivat ensimmäisessä ratkaisussa eri mieltä (eivät pitäneet asetusta lainvastaisena ja kannattivat 110 euroa), äänestivät myös täysistunnossa enemmistön mukana (eivät pitäneet asetusta lainvastaisena ja kannattivat 120 euroa).
2. Sippo, Kantor, Huovila, Ojala, Turpeinen ja Pölönen olivat kummassakin äänestyksessä sillä kannalla, että asetus oli ristiriidassa laissa asetun kohtuullisuusvaatimusken kanssa.

Täysistuntoon osallistui seitsemän uutta tuomaria, joista kuusi asettui kannattamaan 120 euron tuntipalkkiota ja yksi (Jussi Tapani) 130 euron tuntipalkkiota. Vahvennetun jaoston ja täysistunnon välillä kokoonpano laajeni merkittävästi, mikä käänsi äänestystuloksen, vaikka siis monet ensimmäiseen ratkaisuun osallistuneet tuomarit pysyivät kannassaan.

Kolme tuomaria, jotka olivat vähemmistössä ensimmäisessä ratkaisussa (Leppänen, Antila, Engstrand), pysyivät kannassaan ja äänestivät matalampaa tuntipalkkiota myös täysistunnossa.

Kolme oikeusneuvosta (Ojala, Pulkinenja Uusitalo) muuttivat kantaansa aiemmasta ratkaisusta – aiemmin he kannattivat 130 euron tuntipalkkiota, mutta täysistunnossa äänestivät 120 euron tuntipalkkion puolesta.

Muut kuusi tuomaria, jotka olivat mukana molemmissa ratkaisuissa ja kannattivat aiemmin 130 euron tuntipalkkiota, pysyivät kannassaan myös täysistunnossa.   

Vahvennetun jaoston ratkaisu marraskuussa 2024 herätti suuren kohun ja sitä arvosteltiin poikkeuksellisen ankarasti. Korkein hallinto-oikeus kiirehti täysistunnossaan päättämään, ettei se yhdy korkeimman oikeuden näkemykseen asetuksen lainvastaisuudesta.

Äänestystulos antaa viitteitä siihen, että ne tuomarit, jotka ovat aikanaan päättäneet kannastaan ennen asiasta noussutta hyvin laajaa ja poikkeuksellista keskustelua, ovat pitäneet kantansa. Sen sijaan ne tuomarit, jotka osallistuivat päätöksentekoon vasta täysistunnossa kyseisen yhteiskunnallisen ja oikeudellisen keskustelun ja korkeimman oikeuden ratkaisuun kohdistetun kritiikin jälkeen, ovat yhtä poikkeusta lukuun ottamatta asettuneet aiemman vähemmistön kannalle ja kääntäneet äänestystuloksen.

Kolme kumpaankin päätökseen osallistunutta tuomaria muutti siis kantansa asetuksen lainvastaisuudesta – tosin asetuskin oli tuossa välissä muuttunut. Äänestyksen lopputuloksen kannalta kannanmuutos ei kuitenkaan näytä olleen ratkaiseva, koska tasatuloksessa 9-9 puheenjohtajana toimineen presidentin kanta olisi muodostunut ratkaisevaksi.

Jälkikäteen ajateltuna oli ehkä virhe, ettei jo ratkaisua KKO 2024:71 annettu täysistunnossa.

Korjattu Pekka Pulkkisen eriävän mielipiteen täysistunnossa asettuneen enemmistön kannalle ja korjattu uudelleen Pulkkisen näkemykseen yhtyneiden osalta. Pahoittelen sekaannusta.