Kirjoittanut asianajaja, prosessioikeuden dosentti Markku Fredman.
Korkein oikeus ilmoitti 21.12.2022, ettei se ole myöntänyt valituslupaa taposta aikanaan tuomitulle Helvetin enkelien jäsenelle, joka vankeusaikanaan luki itsensä juristiksi. Helsingin hovioikeuden päätös 16.6.2022 nro 833 oikeudenkäyntiavustajan toimiluvan peruuttamisesta jää siten lopulliseksi.
Sovellettuna lainkohtana asiassa oli luvan saaneista oikeudenkäyntiavustajista annetun lain 2 §. Siinä säädetään oikeudenkäyntiasiamiehen luvan myöntämisedellytyksistä. Pykälän 1 momentin mukaan laissa tarkoitettu lupa oikeudenkäyntiasiamiehenä ja -avustajana toimimiseen myönnetään toistaiseksi henkilölle, joka muiden edellytysten lisäksi ei ole ilmeisen sopimaton oikeudenkäyntiasiamiehen ja -avustajan tehtävään. Tätä säännöstä täydentää lain 18 §, jonka mukaan oikeudenkäyntiavustajalautakunnan on peruutettava myöntämänsä lupa, jos luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja ei enää täytä 2 §:ssä säädettyjä luvan myöntämisen edellytyksiä.
On helppo hyväksyä oikeudenkäyntiavustajalautakunnan ja Helsingin hovioikeuden näkemys siitä, ettei Helvetin enkelit -järjestön jäsen ole sopiva toimimaan oikeudenkäyntiavustajana. Tähän lopputulokseen päädyttiin kuitenkin melko erikoisen prosessin lopputuloksena. Siihen voidaan kohdistaa kritiikkiä.
Kuten edellä todetaan, lain 2 §:ssä säädetään siitä, kenelle toimilupa myönnetään ja 18 §:ssä säädetään siitä tilanteesta, kun luvan myöntämisedellytysten osalta tapahtuu muutos (”ei enää täytä…”).
Nyt ratkaistussa asiassa kyseinen lupalakimies oli saanut toimiluvan vuonna 2014 eli hänen on silloin katsottu täyttäneen myös laissa asetetun soveltuvuusehdon. Se, millaista selvitystä tuolloin on edellytetty esitettävän ja tosiasiallisesti esitetty ei ole tiedossa. Lopputulos on kuitenkin se, että jo tuolloin toimiluvan saadessaan kyseinen lakimies on ollut Helvetin enkelien jäsen; siitä ei asiassa ole ollut riitaa. Hän on harjoittanut toimilupaa edellyttävää oikeudenkäyntiasiamiehen ammattia kahdeksan vuoden ajan.
Myönnetyn luvan merkitys on käsitelty oikeudenkäyntiavustajalautakunnan päätöksessä 14.10.2020 seuraavasti:
Sillä seikalla, miksi NN:n jäsenyys kyseisessä ryhmässä on tullut esille vasta nyt kuusi vuotta luvan myöntämisen jälkeen, ei ole asian arvioinnissa ratkaisevaa merkitystä. Oikeudenkäyntiavustajalautakunta ei suorita luvan saaneisiin oikeudenkäyntiavustajiin kohdistuvaa aktiivista valvontaa, vaan epäily avustajan sopimattomuudesta voi tulla lautakunnalle eri tahoilta, minkä jälkeen lautakunta ryhtyy selvittämään asiaa. Luvan saaneen oikeudenkäyntiavustajan on jatkuvasti täytettävä lain 2 §:n mukaiset kelpoisuusvaatimukset.
Luvan myöntämisen merkitys voitaisiin nähdä kuitenkin myös toisin. Ensinnäkin yleisenä lähtökohtana voitaneen pitää sitä, että päätös luvan myöntämättä jättämisestä on tehtävissä kevyemmin perustein, kuin jo vuosia voimassa olleen toimiluvan peruuttaminen.[1] Jonkinasteinen luottamuksensuoja myönnetystä toimiluvasta sen saajalle aina syntyy.
Isompana kysymyksenä näkisin tässä tapauksessa sen olisiko asiassa tullut pikemminkin hakea vuonna 2014 tehdyn toimiluvan myöntämispäätöksen poistamista ylimääräisen muutoksenhaun keinoin, kuin tehdä uusi päätös sellaisista olosuhteista, jotka vallitsivat jo vuonna 2014. Asiassa ei siis ole kyse siitä, että lupalakimies olisi liittynyt Helvetin enkelien jäseneksi vuoden 2014 jälkeen, vaan siitä, ettei asiaa ole vuonna 2014 lainkaan arvioitu.
Kun lupalakimiesjärjestelmä luotiin 10 vuotta sitten, sen tarkoituksena oli saattaa asianajajaliittoon kuulumattomat oikeudenkäyntiavustamista harjoittaneet lakimiehet valvonnan piiriin. Työssään hölmöilevä lupalakimies voitiin aiemmasta poiketen poistaa alalta. Tuolloin ei nähdäkseni ollut tarkoitus kehittää järjestelmää, jossa lupalakimiesten yleistä soveltuvuutta alalla valvottaisiin kanteluiden perusteella. Tuollaisen valvonnan piti kohdistua vain asianajajiin. Mutta kaikesta huolimatta lupa pitää lain 18 §:n perusteella peruuttaa, jos lupalakimies ei enää täytä niitä kriteerejä, jotka luvan myöntäessä ovat olleet käsillä.
Nyt tehty päätös perustui keskusrikospoliisin tekemään aloitteeseen. Mielenkiintoista on, että jostain syystä lupalakimiehen kelpoisuuden kyseenalaistanut keskusrikospoliisi näkyy pysyneen jutussa asianosaisena siten, että se on merkitty myös hovioikeuden päätöksessä kuultavaksi ja sitä on käsitelty ikään kuin asianosaisena. Ei näytä hyvältä. Mallia lienee haettu asianajajien valvontajärjestelmästä, jossa kantelijalla on lakisääteinen asema valvontamenettelyssä.
Korkein hallinto-oikeus on ratkaisussa KHO 2010:82 todennut, että eduskunnan ”perustuslakivaliokunnan vakiintuneen tulkintakäytännön mukaisesti elinkeinon tai ammatin harjoittamisen luvanvaraisuudesta on säädettävä lailla, jonka tulee täyttää perusoikeuden rajoittamiselta vaadittavat yleiset edellytykset. Tämän mukaisesti laissa säädettävien elinkeinovapauden rajoitusten tulee olla täsmällisiä ja tarkkarajaisia, minkä lisäksi rajoitusten olennainen sisältö, kuten rajoitusten laajuus ja edellytykset, tulee ilmetä laista. Sääntelyn sisällön kannalta perustuslakivaliokunta on tulkintakäytännössään pitänyt tärkeänä, että säännökset luvan tai siihen rinnastuvan järjestelyn edellytyksistä ja pysyvyydestä antavat riittävän ennustettavuuden viranomaistoiminnasta”. Mielestäni nämä vaatimukset voidaan kohdistaa myös toimilupa-asiassa noudatettaviin menettelytapoihin.
Korkein hallinto-oikeus on antanut myös useita vuosikirjaratkaisuja hallintopäätösten tai hallintotoimien luomasta luottamuksensuojasta. Esimerkiksi ratkaisussa KHO 2016:179 Maahanmuuttovirasto oli ottanut viran puolesta ratkaistavakseen väestötietoihin yli 25 vuoden ajan Suomen kansalaiseksi merkityn A:n kansalaisuusaseman määrittämisen ja todennut päätöksessään, että A:ta oli Suomessa pidettävä Israelin kansalaisena. KHO totesi, että asia oli ratkaistava hyvän hallinnon ja luottamuksensuojan periaatteita soveltaen. Tämä edellytti päätöksellä tavoiteltujen julkisten etujen ja siitä yksityiselle aiheutuvien haitallisten seurausten punnintaa. Asiaan tapauksessa liittyvät eri näkökohdat huomioon ottaen A:n kansalaisuusasemaa ei voitu enää uudelleen määritellä muuksi kuin Suomen kansalaiseksi, vaan häntä oli oikeudellisesti pidettävä Suomen kansalaisena.
Olisin siis mieluummin nähnyt, että oikeudenkäyntiavustajalautakunta tai oikeuskansleri olisi hakenut vuonna 2014 myönnetyn toimiluvan poistamista ylimääräisellä muutoksenhaulla. Nykyisen oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 117 §:n mukaan korkein hallinto-oikeus voi purkaa lainvoimaisen hallintopäätöksen, jos päätös perustuu sellaiseen ilmeisesti väärään lain soveltamiseen tai erehdykseen, joka on voinut olennaisesti vaikuttaa päätökseen. Päätöksen saa purkaa, jos yleinen etu vaatii päätöksen purkamista.
[1] Ks. KHO 2012:107: Avoimelle yhtiölle oli myönnetty alkoholijuomien vähittäismyyntilupa elintarvikeliikkeeseen. ”…myönnetyn luvan peruuttamiseen kokonaan oli suhtauduttava pidättyväisemmin kuin jos kysymys olisi ollut uuden luvan myöntämisestä.”