Blogit

Tuomarina kuudella vuosikymmenellä, osa IV

Kirjoittanut hovioikeuden presidentti Markku Arponen.

Palasimme lomalta Intiasta marras-joulukuun vaihteessa 1993. Kaivoin heti loman aikana saapuneesta postista 25.11.1993 ilmestyneen Helsingin Sanomat ja luin lehdestä toimittaja Ritva Liikkasen ennen lomalle lähtöä tekemän haastattelun. Valokuvan oli ottanut Jaakko Heikkilä hotelli Polarin katolla. Liikkanen oli kirjoittanut haastattelun otsikoksi ”Tuomarin työ on elävää elämää” ja aloittanut sen kuvauksella: ”Rovaniemen kihlakunnantuomari Markku Arponen on selkeästi erilainen tuomari: ei sellainen tyypillinen pokerinaama, jollainen alioikeudessa yleensä istuu, vaan puhelias, aktiivinen ja vieläpä hauska prosessinjohtaja.” Totta tai ei, mukava sitä oli lukea.

Osan III loppupuolella olen maininnut, että alioikeuksien yhtenäistäminen ja riita-asioiden oikeudenkäyntimenettelyn uudistaminen astuivat voimaan 1.12.1993. Tämän osan alkusivuilla käyn läpi toimenpiteitä, joilla Rovaniemen tuomiokunnasta muodostettiin käräjäoikeus (metamorfoosi eli muodonmuutos).

Rovaniemen käräjäoikeuden laamannina

Töihin käräjäoikeuteen menin perjantaina 3.12.1993. Totesin, että kaikkien työpisteiden varustukseen kuului IBM PC. Käräjäoikeuteen oli uudistuksen takia palkattu yhdeksän uutta kansliahenkilöstöön kuuluvaa työntekijää. Heistä mainitsen erikseen Paula Sorjosen. Suuri määrä selittyy haastemiesten tarpeella. Toivotin uudet työntekijät tervetulleiksi taloon. Tuomarien ja notaarien määrä pysyi ennallaan. Myöhemmin vuonna 1994 siirrettiin Lapin lääninhallituksesta neljä virkaa käräjäoikeuteen.

Tuomiokunnan henkilöstö osallistui vuonna 1993 innolla käräjäoikeuskoulutuksen lisäksi Tuomas- asiankäsittelyjärjestelmän ja WordPerfect 5.1 tekstinkäsittelyn koulutuksiin. Kaikkia näitä koulutuksia jatkettiin myös vuoden 1994 puolella. Itsekin osallistuin maaliskuussa 1994 Rovaniemen kauppaoppilaitoksessa 16 tuntia kestävään WordPerfect 5.1 tekstinkäsittelykurssiin. Lisäksi jatkui kansliahenkilöstön KTJ-koulutus (kiinteistötietojärjestelmä). Henkilöstö osallistui myös käräjäoikeusuudistusta valmisteleviin työryhmiin, joista merkittävimmät olivat käräjäoikeuden organisointi- ja osatoimintojen suunnittelutyöryhmät.

Palkitakseni henkilöstöä järjestin käräjäoikeuden vastaanoton perjantaina 10.12.1993 käräjähuoneistossa. Vastaanotolle kutsuin henkilöstön lisäksi lautamiehet, syyttäjät ja asianajajat. Vaikka vastaanotto pidettiin pelkästään käräjäoikeusuudistuksen kunniaksi, asianajajat käyttivät tilaisuuden hyväkseen ja antoivat minulle syntymäpäivälahjaksi nipun cd-levyjä: klassista ja jatsia. Jo marraskuussa henkilöstö antoi minulle lahjaksi taukotakin ja lautamiehet Leijona-merkkisen kullanvärisen taskukellon kaiverruksin ja vitjoin.

Olin 11.11.1993 vahvistanut käräjäoikeuden työjärjestyksen ohella myös toimintasuunnitelman joulukuulle 1993. Siinä oli jokaiselle virkatuomarille jaettu vastuu osatoimintojen johtamisesta ja kehittämisestä jollakin seuraavista vastuualueista:

  1. kanslia mukaan luettuina summaariset asiat ja atk-toiminnot,
  2. kiinteistöyksikkö,
  3. hakemuslainkäyttölain mukaan käsiteltävät asiat eräin poikkeuksin,
  4. rikosasiat ja
  5. riita-asiat, ei kuitenkaan summaariset asiat.

Kansliahenkilökuntaan kuuluvia oli toimintasuunnitelmassa määrätty toimimaan vastuuhenkillöinä seuraavilla vastuualueilla:

  1. kanslia,
  2. tiedoksiantoyksikkö,
  3. kiinteistöyksikkö,
  4. työparien työskentely (lainkäyttö- ja hakemusasiat),
  5. kuntoutusyhdyshenkilö,
  6. Tuomas-asiankäsittelyjärjestelmän tukihenkilöt,
  7. Santra-järjestelmän tukihenkilö ja
  8. atk-vastuuhenkilöt.

Käräjäoikeuden sujuvan toiminnan kannalta tarpeelliset delegointimääräykset käsitellä asioita omalla vastuulla olin antanut 11.11.1993 notaareille ja kansliahenkilökunnalle. Kaikki delegointimääräyksen saaneet kansliahenkilökuntaan kuuluneet olivat vannoneet tuomarinvalaa vastaavan valan.

Avioerohakemukset (AL 25 § 1), perukirjojen ja avioehtosopimusten rekisteröinnit ja perunkirjoitusajan pidennyshakemukset delegoin toimistosihteereille ja muut hakemuslainkäyttölain mukaan käsiteltävät asiat notaareille.

Summaarisista asioista delegoin notaareille huoneenvuokra-asiat, häädöt, hallinnan tai rikkoutuneen olosuhteen palauttamista koskevat asiat ja tietyn määräistä saamista koskevat asiat, jos kantaja vaatii saamista maksettavaksi sen vakuutena olevasta kiinteästä omaisuudesta, sekä kaikki summaariset asiat, joissa kantajan vaatimus perustuu juoksevaan velkakirjaan, vekseliin tai shekkiin (OK 5:14) tai joissa kantaja liitännäisenä pyytää maksutonta oikeudenkäyntiä. Muut summaariset asiat delegoin toimistosihteereille.

Maksamismääräykset (maksamismääräyslaki oli aliokeusuudistuksessa kumottu ja tilalle oli tullut atk-pohjainen summaarinen menettely, mutta vireille tulleet asiat oli käsiteltävä loppuun), isyyden tunnustamisen vahvistamiset ja rangaistusmääräykset delegoin notaareille. Kiinnitysten vahvistamiset ja uudistamiset delegoin toimistosihteereille ja muut kiinteistöä koskevat kirjaamisasiat notaareille.

Lisäksi annoin kaikille notaareille käräjäoikeusasetuksen 19 §:ssä tarkoitetun määräyksen hoitaa asetuksen 22 §:ssä säädettyjä tehtäviä ja kaikille kansliahenkilökuntaan kuuluville käräjäoikeusasetuksen 22 §:n mukaisen määräyksen sekä muille kuin haastemiehille haastemieslain 6 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun määräyksen tuomioistuimen huolehtiessa tiedoksiannosta.

Toimintasuunnitelmassa joulukuulle 1993 perustin käräjäoikeudelle johtoryhmän, johon lisäkseni kuuluivat käräjätuomari Erkki Nenonen ja osastosihteeri Anja Korhonen kansliahenkilökunnan lähiesimiehenä. Määräsin yhden käräjätuomarin tuli toimimaan joulukuussa päivystävänä käräjätuomarina. Eniten häntä työllistivät pakkokeinolain mukaan käsiteltävät asiat.

Notaareille antamani määräykset eivät koskeneet asioita, joita laatunsa tai laajuutensa vuoksi on pidettävä vaikeina ratkaista. Tällaiset asiat käsitteli päivystävä käräjätuomari. Vastaavasti jos kansliahenkilökunnalle delegoitu asia oli laaja, tulkinnanvarainen tai muutoin vaikea ratkaista, asia oli siirrettävä notaarin tai päivystävän käräjätuomarin ratkaistavaksi.

Vahvistin 27.12.1993 toimintasuunnitelman vuodelle 1994. Se oli samansisältöinen kuin joulukuun 1993 toimintasuunnitelma. Molemmat toimintasuunnitelmat käsiteltiin henkilöstökokouksissa ennen niiden vahvistamista.

päivystyskaavioVuoden 1994 toimintasuunnitelman liitteenä oli tuomaripalaverissa 22.8.1993 esittelemäni päivystävän käräjätuomarin kuukausittaisten päivystysvuorojen juoksutus vuosille 1994-1997 (ks. kuva) eli neljän vuoden jaksolle siten, että kukaan ei toiminut päivystäjänä saman kuukauden aikana kuin kerran. Näin esim. joulukuu kuormitti kutakin käräjätuomaria vain kerran neljän vuoden aikana.

Käräjäoikeus vuokrasi samasta talosta, missä kanslia sijaitsi, 150 m2 lisää toimitilaa sekä haastemiesten käyttöön että suullisen valmistelun istuntoja varten. Minulla ei ole mitään muistikuvia suullisista valmisteluista Rovaniemellä. Palaan asiaan Oulun käräjäoikeuden kohdalla.

Käräjäoikeus keräsi syksyllä 1994 asiakaspalautetta käräjäoikeuden palveluista. Kyselylomaketta jaettiin palvelupisteissä. Kyselyyn saattoi vastata myös anonyymisti. Kyselyn perusteella asiakkaiden todettiin olevan varsin tyytyväisiä käräjäoikeuden eri palvelupisteiden toimintaan.

Vilkaisu taustapeiliin: Osallistuin 6.5.1992 tasavallan presidentti Mauno Koiviston presidentinlinnassa järjestämään oikeuspoliittiseen keskustelutilaisuuteen. En muista, miten keskustelun teema oli ilmoitettu kutsussa. Julkisuudessa tämän Koiviston konklaavina tunnetun tilaisuuden on muisteltu liittyneen korkeimman oikeuden 3.4.1992 antamaan ennakkopäätökseen KKO:1992:50. Minä en kokenut Koiviston fundeerauksia painostukseksi, vaan pikemminkin yritykseksi hankkia ymmärrystä pankkien asemaan. Mielestäni riippumattoman tuomioistuimen tuomarin ammattitaitoon ja itseymmärrykseen kuuluu, että hän pystyy kuuntelemaan kaikenlaisia houkutuksia antautumatta vääryyden valtaan. Onhan vanhastaan sanottu, että tuomioistuimen tehtävänä on antaa ihmisille oikeussuojaa poliisin ja hallinnon mielivaltaa vastaan.

Yksityishenkilöiden velkajärjestelyhakemukset kuormittivat tuomiokuntaa heti lain voimaantulosta 8.2.1993 alkaen. Hakemuksia tuli liukuhihnalta. Puhelin kävi kuumana. Palkkasin varatuomari Jarmo Junturan ylimääräiseksi käräjätuomariksi ottamaan tilanteen haltuunsa ja organisoimaan näiden asioiden käsittelemisen ja ratkaisemisen. Hän sai työparikseen yhden toimistosihteerin, jonka hän koulutti käsittelemään hakemuksia. Juntura ratkaisi pääosan hakemuksista. Vähäinen osa jaettiin kaikille muille tuomareille, myös minulle. Tarkoituksena oli, että kaikki tuomarit perehtyisivät näihin asioihin. Juntura on luvannut tarkemmin kommentoida keinoja, joilla hän tehokkaasti otti tilanteen hallintaan.

Samaan aikaan velkajärjestelylain kanssa tuli voimaan yrityksen saneerausta koskeva laki. Rovaniemen kihlakunnanoikeuden tuomiopiiri käsitti yrityksen saneerausta koskevissa asioissa Rovaniemen, Kemijärven, Kuusamon, Lapin ja Tornion tuomiokunnat sekä Kemin kaupungin.

Käräjäoikeusuudistuksen jälkeen Rovaniemen käräjäoikeuden tuomiopiiri käsitti noissa asioissa Kemijärven, Kemin, Kuusamon, Lapin, Rovaniemen ja Tornion käräjäoikeudet. Muistelen, että ensi alkuun tuli vireille lappilaisten maatilojen hakemuksia, jotka hylättiin.

1990-luvun alun laman seurauksena takaajan vastuuta koskevat riitaiset riita-asiat lisääntyivät merkittävästi. Tyyppitilanteessa pankki vaati kanteella vastaajalta suoritusta omavelkaisen takauksen perusteella ja esitti vastaajan allekirjoittaman takaussitoumuksen, jossa oli maininta omavelkaisuudesta. Vastaaja kiisti kanteen ja vetosi perusteeseen, jonka johdosta hän ei olisi vastuussa saamisen maksamisesta. Tavallisin väite oli, että pankinjohtajan kanssa olisi sovittu esim. laillisesta eli toissijaisesta takauksesta tai täytetakauksesta. Usean takaajan tapauksessa yhteisvastuullisuus kiistettiin. Vastaaja henkilökohtaisesti kuultuna kertoi yksityiskohtaisesti neuvottelustaan pankinjohtajan kanssa. Pankki nimesi todistamaan pankin toimihenkilön, joka kertoi asioiden sujuneen pankissa takaussitoumuksen osoittamalla tavalla. Todistaja oli yleensä tarpeeton, koska ei ollut uskottavaa, että pankkivirkailija pystyisi vuosien takaa muistamaan tapahtumat pankissa.

Säännönmukaisesti pankki voitti jutun. Tähän vaikutti ratkaisevasti yleiseen elämänkokemukseen perustuva alkuperäistodennnäköisyys. Pankkikäytännössä suurin osa takaussitoumuksista oli sekä omavelkaisia että myös yhteisvastuullisia. (Klami-Rahikainen-Sorvettula, Todistusharkinta ja todistustaakka, s. 110)

Muistan kaksi kertaa pankin kanteen tulleen hylätyksi. Toisessa tapauksessa todistajana kuultu Posion Osuuspankin virkailija oli epävarma tapahtumista pankissa. Takaajan väite saattoi pitää paikkansa. Tämä heikensi alkuperäistodennäköisyyttä siinä määrin, että se antoi mahdollisuuden pankin kanteen hylkäämiseen sillä perusteella, että pankilla oli parempi väärän ratkaisun riskinkantokyky kuin takaajalla. (Klami ym., ib. s. 82) Pankki tyytyi päätökseen.

Toisessa tapauksessa vastaaja, joka asui Saarenkylässä n. 5 km:n päässä Rovaniemen keskustasta, nimesi todistamaan naapurin emännän. Tämä kertoi, että hänellä oli tapana puuhatessaan lähtöä autollaan keskustaan kysyä yksin asuvalta viinaan taipuvaiselta naapurilta, jolla ei ollut ajokorttia, oliko tällä asiaa keskustaan. Tällä kertaa naapuri lähti mukaan, meni Alkoon ja osti kaksi pulloa Koskenkorvan viinaa. Saarenkylään palattua emäntä vei naapurin tämän kotiin, poikkesi sisään ja totesi, että naapuri oli heti korkannut toisen ostamansa viinapullon. Tämän jälkeen emäntä poistui kotiinsa.

Vastaaja kertoi oikeudessa, että hän oli saman tien ryypännyt koko viinapullon ja kohta sen jälkeen mennyt pankkiin ja allekirjoittanut takaussitoumuksen. Kanne kiistettiin sillä perusteella, että vastaaja oli tuolloin ollut siinä määrin alkoholin vaikutuksen alaisena, ettei hän ollut ymmärtänyt tekemänsä oikeustoimen merkitystä. Kihlakunnanoikeus hyväksyi kiistämisperusteen ja hylkäsi kanteen perustellen sitä kokemussäännöllä: kun vanha juoppo avaa viinapullon, hän saman tien juo sen loppuun. Pankki tyytyi päätökseen. (Jatkuu osassa V)

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Vieritä ylös